Minun Betonini

”Yliopistot ovat täynnä toivoa”, lausahti eräs ajattelija jokunen vuosi sitten. Ei, se ei ollut the Separaattori, joka olisi kirjoittanut henkisesti kanssaihmisiään tukevasta ja fyysisesti tukevasta Toivosta.

Näin syksyllä jokainen vähääkään evoluutiosta kuullut voi allekirjoittaa lauseen ”Yliopistot ovat täynnä toivoa” nähdessään uusien opiskelijoiden saapuvan yliopiston käytäville. Me saimme tiedeyhteisöömme tasan 750 kovatasoista uutta nuorta ympäri Suomea ja suurta maailmaa. Siitäkin huolimatta, että LUT yhtenä ensimmäisistä yliopistoista otti käyttöönsä julkista polemiikkia aiheuttaneet EU:n ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksut.

Tai ehkäpä juuri sen ansiosta – hyvästä kannattaa maksaa.

Tänä vuonna käytävillämme liikkuu aiempaakin enemmän porukkaa, sillä Skinnarilan kampukselle siirtää toimintansa myös Saimaan ammattikorkeakoulu. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yliopisto-opiskelijoiden lisäksi käytävillä törmää mm. amk-insinööri-, tradenomi- ja myöhemmin vaikkapa - kuulemani mukaan koneteekkareiden ihailemiin - sairaanhoitajaopiskelijoihin. Ja ammattikorkeakoulun henkilökuntaan. Väriä ja elämää käytäville riittää, mikä on enemmän kuin hyvä.

Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja Saimaan ammattikorkeakoulu pysyvät jatkossakin täysin itsenäisinä. Yhteistä ovat vain osa betonista sekä kirjasto. Ei tutkimus. Eikä opetus. Ei markkinointi. Ja kirjastoonkin Annelin joukot näyttävät tuoneen omat tietokoneensa, heh.

Rehellisyyden nimissä tunnustettakoon, että Suomessa emme muuten olleet ensimmäinen yhteisen kampusajattelun esiintuoja. Ainakin Rovaniemi, Kuopio ja Vaasa ehtivät puheissaan edelle. Helsingin yliopisto esitti strategiassaan reippahasti radikaalimpaa opetusyhteistyötä. Paljon oli siis powerpointintekijöitä liikkeellä, mutta niissä ei tainnut olla poweria eikä ehkä sitä pointtiakaan.

Veronmaksajan näkökulmasta on järjetöntä, että kaksi opetusta antavaa instituutiota rakentaa kilpaa tiloja vierekkäin samaan kaupunkiin. Senkin kun tiedämme, että käyttöasteet opetustiloissa ovat heikkoja. Ja täyttöasteet ovat sitten totaalisen katastrofaalista katsottavaa, joskin itselleenvalehtelijat eivät näitä edes viitsivät pyytää. Edellinen suomeksi: yliopistona säästämme 10 % tilakustannuksistamme yhteistyöllä. Ja ammattikorkea säästää myös. Onkos se noin miljoona euroa Lappeenrannan teknilliselle yliopistolle paljon vai vähän per vuosi?

Muutamat äänekkäät pitivät yhteistä betonia ”kuoleman suudelmana” yliopistolle. Mielestäni on sangen pelottavaa laukoa suusta tällaista. Ilman ajatuksia harhailevan ajattelijan pääväite on siis se, että yliopisto turvaisi olemassaolonsa sillä, että sillä olisi vain ja ainoastaan omassa käytössään komea, iso sekä suurella ja mahtavalla tyhjäkäynnillä oleva rakennus? Muistuttaisin, että sellainen kioski kuin Oxford rakentuu college-tyyppisen mallin ympärille. Ja yhteinen betoni on vielä aika kaukana college-mallista.

Ja sama toisinpäin. Kenenkään ei pidä yliopistolla – tai ammattikorkeakoulussa – tuudittautua siihen, että yhteinen betoni tekee autuaaksi. Se on vain betonia.

Itse näen ainoiksi yliopiston menestyksen rakennusaineiksi sen, että yliopistossa tehdään aidosti kovaa, kansainvälisen tason tieteellistä tutkimusta, annetaan tutkimukseen perustuvaa ylintä yliopisto-opetusta ja kasvatetaan tiedeyhteisön jäseniä - niin opiskelijoita kuin meitä vanhuksia - palvelemaan isänmaata nimeltä Suomi ja ihmiskuntaa siinä samalla. Tällöin menestyvät firmatkin yksilöiden ja kansakuntien lisäksi.

Ja jos ammattikorkeakoulu alkaisi esiintyä yliopistona, edes lämpöjä ei amk:n uudisrakennukseen kannattaisi kytkeä päälle. Menestyvä ammattikorkeakoulu kun antaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin ja harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tukevaa ja alueen elinkeinorakenteen huomioon ottavaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä.

Yhteisen betonin pelkääjien olisi paremminkin syytä kysyä, miten ihmeessä veronmaksajat sallivat tilojen vajaakäytön yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa ympäri valtakuntaa, yleensä vielä melko tavalla vierekkäin sijaiten? Ehkä iloista veronmaksajaa joku rakastaa, toteaa entinen betoniraudoittaja-Saksa.