perjantai 27. heinäkuuta 2012

Kaverinaamakirja

Kesäkin näyttää Suomessa viimein alkaneen ja niin alkoivat taas työtkin. Tosin mukava oli sorvin ääreen tulla lepohetken jälkeen pää uudelleenviritettynä. Kevät oli törkeän kiireinen eikä kaikki mennyt vuorokauden tuntien vähyyden vuoksi ihan kuin Strömsössä, elikkä loma tuli enemmän kuin tarpeeseen :-).

Nyt jo henkilöiden itsensä poistamissa kommenteissa taisi olla pariinkin kertaan toivottu näkemyksiäni Facebookista ja siellä olevista ystävistä. Pistetään nyt pari ajatusta tulemaan, jotta voidaan taas ihastua ja vihastua. Korjataan tosin heti alkuun, että kaveri ja ystävä ovat käsitteinä aika tavalla kaksi eri asiaa.

Itselläni on siis paljon kavereita ja muutamia ystäviä Facebookissa.

Facebookista on todettu, että se pitää oikeiden ystävien sijaan sisällään mielikuvitusystäviä. Samoin sanomalehtitietojen mukaan eräät välttelevät tuota helvetinkonetta siksi, että siellä on kuulemma käyttäjän ystävät ja vihamiehet samassa kasassa. Jotkut taas ovat heroiiniakin suuremmassa koukussa naamakirjaan ja kertovat siellä kaiken mm. käyttämästään wc-paperista lähtien.

Omasta mielestäni Facebook ja senkaltaiset vapaaehtoiseen käyttöön perustuvat keksinnöt ovat mainio lisä normielämään. Painotetaan sanaa lisä. Itselleni Facebook on lähinnä mahdollisuus tavata sattumalta kavereita matkustaessa, toisaalta se voi olla vaikka remonttia suunnitellessa yllättäväksi hyödyksi suositusten saamiseen tai tylsänä iltana se on mainio ajantappamisväline.

Sain abouttiarallaa vuosi tai pari sitten kommentin, jonka mukaan olin hyväksynyt Facebookiini kuulemma täyden m*lk*n. Ei kuulemma liikkunut päässäni mitään, kun kaikenlaisia tyyppejä listoilleni päästän. Kommentoijalla ja tällä kaveripyynnön lähettäneellä tyypillä ei ilmeisesti ole ihan parhaimmat välit, heh.

Mulla on kohtalaisen selkeä linja Facebookissa – kavereikseni hyväksyn mielelläni kaikki tuttavat, joille morjestan kohdatessamme maailman eri turuilla. Meikää ei siis voisi vähempää kiinnostaa muiden asialliset tai asiattomat keskinäiset kahinat ja vielä vähemmän kiinnostaa osallistua niihin.

Mutta haasteellisempi tilanne onkin sitten kaveripyynnöt. Ennen kuin meikä siirrettiin nykyisiin hommiin, elämä oli yksinkertaisempaa. Tuolloin oli helppo napsauttaa Facebookin ehdottama kaveri listoille, kun ei ollut ”ah niin ihanaa” työnantajan leimaa otsassa. En meinaan tätä itse tajunnut ja erään kerran meikälle kohteliaasti todettiin, että pyytämäni henkilö voisi olla hyväksymättä kaveripyyntöäni. Totesin samaan hengenvetoon, että ehdottomasti ok ja pahoittelin ajattelemattomuuttani – siitäkin huolimatta, että Facebook on pelkästään meikän henkilökohtainen väline. Enpä vaan tätäkään näkökulmaa ollut tullut ajatelleeksi, heh.