Olen arvostanut ihmisiä, jotka ovat osanneet tehdä rohkeita vetoja. Yleensä näillä tyypeillä on ollut valot päällä ja suhteellisen kova luottamus itseensä siitä, että hommasta selvitään. Rohkeus vaatii varsin PE¤&¤%&&sti työtä, henkilökohtaista heittäytymistä ja kykyä alkaa tehdä puhumisen sijaan.
Niin sanotussa rinkkamatkaaja-travellausgenressä on varsin normaalia, että kaikki rahanarvoinen tavara muutetaan rahaksi ennen matkaa. Yksi legendaarisista ja todennäköisesti tunnetuimmista keinoista on myydä auto. Tämä siksi, että auton lisähilloilla matkaa voi pidentää parilla kuukaudella. Tai päästä paikkoihin, joihin ei normisamsonitetyypit tupsahtele. Todellista luottamusta ja intohimoa matkailuun kuitenkin osoitti pari vuotta sitten eräs kaverini siinä, että hän myydä pätkäytti asuntonsa lähtiessään edellisen kerran maailmalle. Rohkein veto, mitä olen harrastuksen toteuttamiseksi todistanut.
Eilen illalla meikällä oli mahdollisuus päästä pitkästä aikaa vaimon kanssa Enklaavi ry:n, Suomen tuloksellisimman kauppatieteellisen tiedekunnan opiskelijajärjestön vuosijuhliin. Täytyy todeta, että myös tällä juhlimissaralla on edetty jättiharppauksin. Kokonaisuus pelasi enemmän kuin upeasti. Rohkein veto illan aikana oli ’puhe naiselle’. Tuossa kohdinhan ikiaikaiseen tyyliin pidetään erittäin virallinen puhe kaikille paikalla oleville naisille. Karismaattinen tekniikan ylioppilas Saarenpää puhalsi mikin takaseinästä läpi tekstinsä voimin. Humoristisen suoraviivainen ja hyvin koskettava kymmenminuuttinen - ei kuitenkaan mikään siirappimössömättö - oli mieletön. Rohkein ja kartallaollein puhe, mitä olen kuullut.
Sinänsä mielenkiintoista, puhe itsessään oli teko; ei pelkkää puhumista.
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
lauantai 18. syyskuuta 2010
Salaliittoteorioista
Saavuimme jokunen tunti sitten perheen kanssa appiukon luokse 5-tien varteen. Päiväkahvien jälkeen paiskasimme television auki. Pöllössä lauantai-iltapäivää piristi kökkötraktori-Stillerin luotsaama Pressiklubi. Omaa päivääni piristi erityisesti se, että valtakunnan ykköstoisinajattelija, Talouselämän entinen päätoimittaja Pekka Seppänen oli saatu vapaana toimittajana ajattelemaan ääneen.
Olen aiemminkin ihaillut ko. vapaan toimittajan kykyä pystyä yksinkertaistamaan ja kyseenalaistamaan yksinkertaisia asioita. Nyt Seppänen heitti hieman kyllästyneen oloisena liittyen median hakemiin salaliittoihin jotenkin seuraavasti, eli...
...siellä missä epäillään salaliittoja, siellä on todennäköisesti vain laiskuutta, hitautta ja saamattomuutta.
Tuossa lausahduksessa on älykästä se, että tuon voi tulkita ainakin kahdella tapaa. Ja lausahdus todennäköisesti pitääkin tulkita kahdella tapaa.
Ensinnäkin, kun esitetään jostakin kohteesta (ihminen, organisaatio), että siellä tapahtuu salaliitonomaista kähmintää, todennäköisesti syynä on Seppäsen analogian mukaan epäilyn kohteena olevan ihmisen tai organisaation laiskuus, hitaus ja saamattomuus. Toisin sanoen, mitään salaliittoa ei ole, mutta epäilyn kohde on vaan niin hirmuisen laiska, hidas tai saamaton saamaan mitään järkevää aikaan. Ja tämä näyttää salaliitolta.
Toiseksi, kun esitetään jostakin kohteesta (ihminen, organisaatio), että siellä tapahtuu salaliitonomaista kähmintää, todennäköisesti syynä on Seppäsen analogian mukaan itse epäilijän laiskuus, hitaus ja saamattomuus. Toisin sanoen, mitään salaliittoa ei ole, mutta epäilijä on vaan niin hirmuisen laiska, hidas tai saamaton saamaan mitään järkevää aikaan. Ja tällöin on helppo sanoa, että nyt on salaliitto.
Mutta loistavat viikonloput; tästä se lähtee ;-)
Olen aiemminkin ihaillut ko. vapaan toimittajan kykyä pystyä yksinkertaistamaan ja kyseenalaistamaan yksinkertaisia asioita. Nyt Seppänen heitti hieman kyllästyneen oloisena liittyen median hakemiin salaliittoihin jotenkin seuraavasti, eli...
...siellä missä epäillään salaliittoja, siellä on todennäköisesti vain laiskuutta, hitautta ja saamattomuutta.
Tuossa lausahduksessa on älykästä se, että tuon voi tulkita ainakin kahdella tapaa. Ja lausahdus todennäköisesti pitääkin tulkita kahdella tapaa.
Ensinnäkin, kun esitetään jostakin kohteesta (ihminen, organisaatio), että siellä tapahtuu salaliitonomaista kähmintää, todennäköisesti syynä on Seppäsen analogian mukaan epäilyn kohteena olevan ihmisen tai organisaation laiskuus, hitaus ja saamattomuus. Toisin sanoen, mitään salaliittoa ei ole, mutta epäilyn kohde on vaan niin hirmuisen laiska, hidas tai saamaton saamaan mitään järkevää aikaan. Ja tämä näyttää salaliitolta.
Toiseksi, kun esitetään jostakin kohteesta (ihminen, organisaatio), että siellä tapahtuu salaliitonomaista kähmintää, todennäköisesti syynä on Seppäsen analogian mukaan itse epäilijän laiskuus, hitaus ja saamattomuus. Toisin sanoen, mitään salaliittoa ei ole, mutta epäilijä on vaan niin hirmuisen laiska, hidas tai saamaton saamaan mitään järkevää aikaan. Ja tällöin on helppo sanoa, että nyt on salaliitto.
Mutta loistavat viikonloput; tästä se lähtee ;-)
lauantai 11. syyskuuta 2010
Normipäivä II
Ehdin pitkästä aikaa pitää eilen ihan rehellisen vapaapäivän. Tai vapaapäivän ja vapaapäivän – aamulla tunti täyttä veivausta, päivällä toinen tunti ja illalla vielä kaksi puhelinpalaveria. Mutta siis kuitenkin päivä Skinnarilan kampuksen ulkopuolella ja pois normirutiinien parista.
Työpäivä – mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan – alkaa yleensä allekirjoittaneella hieman 7 jälkeen aamulla ja tämä ensimmäinen osa jatkuu tuonne viiteen. Viiden jälkeen pääsee pitämään pidemmän tauon the perheen kanssa. Toinen setti sitten alkaa klo 21 jälkeen illalla, jolloin parhaimmillaan ehtii vastaamaan mm. sähköposteihin. Kuten tutkimus- ja opetuspuolella työskentelin, termi oli ’normipäivä’.
Yliopistoyhteisössä olen jo jonkin aikaa kuulunut oikeutetusti keski-ikäisiin ja perustutkinnon suorittaneisiin. Tänään aamulenkillä olin nuorisoa. Taas perustutkintoa täällä kuvaavat ehkä parhaiten ammattinimikkeet ex-isännöitsijä, ex-rikospaikkatutkija, ex-huumepoliisi, K-Raudan pomo ja kunnanlääkäri. Näistä viimeksi mainittu on meikää nuorempi.
Porukkamme kokenein, 72-vuotias pelimies, johti joukkoja melkoista vauhtia Vuokatin maastossa. Me muut tulimme sitten perässä. Nämä kokeneet gentlemannit ovat puhuneet mm. Ryanairin uusista lennoista Brysseliin, Etelä-Saimaan otsikoista, 20-luvun jazzista (Dead Man Blues; ei ole vieläkään levynä löytynyt), YouTube-maailmasta houkuttelevuuden lisäämisessä, suomalaisesta yliopistojärjestelmästä ja LUT:n osaamisaloista sekä tiedeyhteisömme vaikuttavuudesta.
Sinänsä hauskaa, aiheet ovat olleet osin samoja kuin normityöpäivänä yliopistolla. Tulokulma vaan ei ole ollut se jokapäiväinen. Ja tämä on ollut helkkarin hyvä. On päässyt taas miettimään asioita sen kuuluisan laatikon ulkopuolelta.
p.s. Todettakoon, että tässä jutussa termillä normipäivä ei ole mitään tekemistä YouTuben videon kanssa (hakusanat: normipäivä kummeli)
Työpäivä – mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan – alkaa yleensä allekirjoittaneella hieman 7 jälkeen aamulla ja tämä ensimmäinen osa jatkuu tuonne viiteen. Viiden jälkeen pääsee pitämään pidemmän tauon the perheen kanssa. Toinen setti sitten alkaa klo 21 jälkeen illalla, jolloin parhaimmillaan ehtii vastaamaan mm. sähköposteihin. Kuten tutkimus- ja opetuspuolella työskentelin, termi oli ’normipäivä’.
Yliopistoyhteisössä olen jo jonkin aikaa kuulunut oikeutetusti keski-ikäisiin ja perustutkinnon suorittaneisiin. Tänään aamulenkillä olin nuorisoa. Taas perustutkintoa täällä kuvaavat ehkä parhaiten ammattinimikkeet ex-isännöitsijä, ex-rikospaikkatutkija, ex-huumepoliisi, K-Raudan pomo ja kunnanlääkäri. Näistä viimeksi mainittu on meikää nuorempi.
Porukkamme kokenein, 72-vuotias pelimies, johti joukkoja melkoista vauhtia Vuokatin maastossa. Me muut tulimme sitten perässä. Nämä kokeneet gentlemannit ovat puhuneet mm. Ryanairin uusista lennoista Brysseliin, Etelä-Saimaan otsikoista, 20-luvun jazzista (Dead Man Blues; ei ole vieläkään levynä löytynyt), YouTube-maailmasta houkuttelevuuden lisäämisessä, suomalaisesta yliopistojärjestelmästä ja LUT:n osaamisaloista sekä tiedeyhteisömme vaikuttavuudesta.
Sinänsä hauskaa, aiheet ovat olleet osin samoja kuin normityöpäivänä yliopistolla. Tulokulma vaan ei ole ollut se jokapäiväinen. Ja tämä on ollut helkkarin hyvä. On päässyt taas miettimään asioita sen kuuluisan laatikon ulkopuolelta.
p.s. Todettakoon, että tässä jutussa termillä normipäivä ei ole mitään tekemistä YouTuben videon kanssa (hakusanat: normipäivä kummeli)
perjantai 3. syyskuuta 2010
Voittajat tekee, häviäjät puheen hoitaa
Paksu hallintojohtaja ajeli keskiviikkoaamuna mustalla laatikolla Lahdesta aamupalaverista ja kuunteli NRJ:tä. Kanavalla Sitikkalan kohdalla esiintymisvuorossa oli laulu- ja soitinyhtyen solisti, aito orkanbändinjätkä Jare Henrik Tiihonen.
Nuorimies Tiihonen oli tehnyt helkkarin asiallisen biisin. Myös sanoituksen osalta.
”Tää on voittajille, niille jotka antaa kaiken. Rocky Balboa - Eye of the tiger. Se vaatii rakkautta, hulluutta, draivia. Kaikki likoon vaan vaik se suuttuttas kaikkia. Viileyttä, luonnetta, maniaa, kovuutta, suoraa selkään, tääl tarvitaan totuutta! Kyyneleitä, verta, hikee. Loppuun asti vetämistä” (Tiihonen, 2010)
Ja mitä helvettiä sanovat tästä kyseisestä sukupolvesta elämäänsä, työhönsä ja erityisesti itseensä pettyneet ressukat. ”Ei näistä nykyajan nuorista ole mihinkään; kyllä meidän nuoruudessa vielä osattiin tehdä asioita oikein ja kaikki oli paremmin”.
Tämä ei muuten ole ihan uusi juttu.
Ei nimittäin tosiasiassa olisi ollut meistä, tai edes vanhemmistammekaan mihinkään, jos olisimme uskoneet aiempia sukupolvia. Jo sirpin ja vasaran aikaan laulettiin puisista laivoista, rautaisista miehistä ja sitten rautaisista laivoista sekä puisista miehistä. Sitten tangentin suunasta tupsahtivat kehiin pullamössösukupolvi ja lama-ajan lamautuneet kasvatit.
Kun katsoo tuota vuonna 1981 syntyneen Tiihosen, joka muuten myös Cheek-nimisenä artistina tunnetaan, uraa ja sitä mieletöntä tekemisen määrää jo vuodesta 1998, niin ei ole ainakaan mulla munaa (ks. Separaattorin blogi tältä viikolta) moittia laiskuudesta. Tai minkäänlaisesta saamattomuudesta työrintamalla.
Erityisen arvokkaaksi biisi nousee, sillä Tiihonen taitaa vetää Jippikayjei -biisissä settiä itsestään.
”En suostu unelmoimaan elämääni, vaan elän unelmaani. Sen saavuttaminen on aina ollu mulle maali. Ei natsannu ekal, koitin uudestaan ku Dalia. Nyt tätä koko genree kuunnellaan mun takia, hähää. Tai ainaki jotai sinne päin. Siks et näin, otin irti itsestäin. Ei voi kelaa et se tulee noin vaan. Voittajat tekee, häviäjät puheen hoitaa. Ja mä en suostu tupeloimaan, yks proffa pyys kauppakorkeeseen luennoimaan. Ryysyistä rikkauksiin, elävä esimerkki.” (Tiihonen, 2010)
Ja nyt viikon kysymys. Kuka on se meidän yliopiston, LUT School of Busineksen nykyinen proffa, johon Cheek viittaa biisissään?
p.s. Jälleen uusi opiskelijasukupolvi aloitti opintonsa Suomen parhaassa opiskelukaupungissa, Lappeenrannassa. Sanoisin, että taas on maailma piirun verran parempi paikka elää.
Nuorimies Tiihonen oli tehnyt helkkarin asiallisen biisin. Myös sanoituksen osalta.
”Tää on voittajille, niille jotka antaa kaiken. Rocky Balboa - Eye of the tiger. Se vaatii rakkautta, hulluutta, draivia. Kaikki likoon vaan vaik se suuttuttas kaikkia. Viileyttä, luonnetta, maniaa, kovuutta, suoraa selkään, tääl tarvitaan totuutta! Kyyneleitä, verta, hikee. Loppuun asti vetämistä” (Tiihonen, 2010)
Ja mitä helvettiä sanovat tästä kyseisestä sukupolvesta elämäänsä, työhönsä ja erityisesti itseensä pettyneet ressukat. ”Ei näistä nykyajan nuorista ole mihinkään; kyllä meidän nuoruudessa vielä osattiin tehdä asioita oikein ja kaikki oli paremmin”.
Tämä ei muuten ole ihan uusi juttu.
Ei nimittäin tosiasiassa olisi ollut meistä, tai edes vanhemmistammekaan mihinkään, jos olisimme uskoneet aiempia sukupolvia. Jo sirpin ja vasaran aikaan laulettiin puisista laivoista, rautaisista miehistä ja sitten rautaisista laivoista sekä puisista miehistä. Sitten tangentin suunasta tupsahtivat kehiin pullamössösukupolvi ja lama-ajan lamautuneet kasvatit.
Kun katsoo tuota vuonna 1981 syntyneen Tiihosen, joka muuten myös Cheek-nimisenä artistina tunnetaan, uraa ja sitä mieletöntä tekemisen määrää jo vuodesta 1998, niin ei ole ainakaan mulla munaa (ks. Separaattorin blogi tältä viikolta) moittia laiskuudesta. Tai minkäänlaisesta saamattomuudesta työrintamalla.
Erityisen arvokkaaksi biisi nousee, sillä Tiihonen taitaa vetää Jippikayjei -biisissä settiä itsestään.
”En suostu unelmoimaan elämääni, vaan elän unelmaani. Sen saavuttaminen on aina ollu mulle maali. Ei natsannu ekal, koitin uudestaan ku Dalia. Nyt tätä koko genree kuunnellaan mun takia, hähää. Tai ainaki jotai sinne päin. Siks et näin, otin irti itsestäin. Ei voi kelaa et se tulee noin vaan. Voittajat tekee, häviäjät puheen hoitaa. Ja mä en suostu tupeloimaan, yks proffa pyys kauppakorkeeseen luennoimaan. Ryysyistä rikkauksiin, elävä esimerkki.” (Tiihonen, 2010)
Ja nyt viikon kysymys. Kuka on se meidän yliopiston, LUT School of Busineksen nykyinen proffa, johon Cheek viittaa biisissään?
p.s. Jälleen uusi opiskelijasukupolvi aloitti opintonsa Suomen parhaassa opiskelukaupungissa, Lappeenrannassa. Sanoisin, että taas on maailma piirun verran parempi paikka elää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
