Mitä jos verottaja alkaisi verottaa vapaa-ajasta? Mitä jos energian hinta laskisi 90 %? Mitä jos olisimme uskoneet IBM:n Wilsonin kommenttiin siitä, että maailmaan riittää viisi tietokonetta? Mitä jos pari matkustajakonetta laskeutuisi pisnesmiesten pilvenpiirtäjiin?
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos on julkaissut ennakoivasta malliyhteiskunnasta raportin. Otsikko on niin blingblingiä, joskin raporttia selaillessa tuli kiinnitettyä huomiota ääritapahtumien käsitteeseen. Nämähän ovat yksittäisinä melko epätodennäköisiä, joskin jonkinmoista äärimmäistä tapahtumaa esiintyy melko usein, kun ”sitä on niin monenlaista ääritapahtumaa”.
Äärimmäisiä tapahtumia käsitteli myös perjantaihin Talouselämä. Keskeinen ajatus on, että miten organisaatio – tai miksei myös yhteiskunta tai yksilö – voisi menestyä epävarmoina aikoina.
Erityisesti poliitikot, johtavassa asemassa olevat henkilöt, nimettömät nettikirjoittelijat ja analyytikot eri firmoissa syyllistyvät melkoiseen itsepetokseen, kun kuvittelevat kuivaa kautta aina seuraavan sadekauden. Tai sateen jälkeen tulevan aina auringonpaisteen. Tai pystyvänsä tekemään paremman päätöksen odottamalla epävarmuuden häviämistä tai unohtamalla mm. kaikki faktat.
Kyllä sateen jälkeen voi sataa lisää ja paistaakin voi pitkään.
On totaalista potaskaa päättäjiltä, mikäli hautaudutaan äärimmäisissä tapahtumissa poteroihin odottamaan parempia aikoja eikä uskalleta tehdä päätöksiä edes sillä vähäisellä, mutta todennäköisesti riittävällä, informaatiolla. Hurjimmat ”päättäjät” perustavat tässä kohdin työryhmiä, jotka sitten jo raunioidenkin sammaloitua esittävät pölyttyneen muistionsa asian ratkaisemiksi.
Yksinkertaisinta olisi hyödyntää Talouselämänkin korostamaa kyselyä, kuuntelua ja ajattelua. Elikkä päättäjät voisivat joskus liikkua enemmän ajan kanssa eturintaman taistelijoiden joukossa kyselemässä ja kuuntelemassa. Samoin eturintaman taistelijat voisivat joskus avata suunsa ajan kanssa päättäjille keskustellen ja kuullen. Kun molemmat kyselisivät ja kuuntelisivat, joku saattaisi ajatellakin, heh. Niin ja myös oman organisaation ulkopuolella on todennäköisesti ihan fiksuja ihmisiä, joiden kanssa kannattaa keskustella, joita kannattaa kuunnella ja tämän jälkeen vaikka edes hieman ajatella.
Kilpailuedun näkökulmasta asemien valtaaminen kun on helpompaa silloin kun kilpailijalla on rivit totaalisen sekaisin.
Ja jotkut asiat ovat sitten sellaisia, että ne eivät ole millään tavalla äärimmäisiä tai yllättäviä.
OKM julkistaa ensi kuun alkupuolella yli 100 miljoonan euron leikkauslistat koskien kaikkia suomalaisia yliopistoja ja ammattikorkeakouluja. Ne yliopistot ja ammattikorkeakoulut, joissa on uskallettu lähteä ajoissa yhdessä riittävän kovaan (eteenpäin)juoksuun, eivät todennäköisesti pääse kertomaan saneerauksista.
p.s. Vai olisiko tämän jutun äärimmäinen tapahtuma se, maailmasta tulisi täysin suunniteltavissa oleva? Ei, sehän kuulostaa pähkähullulta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaÄärimmäisellä tapahtumalla tarkoitetaan myös juuri tuota linkkiä. Ja paljon muuta. Tsunameita. Läheisten menehtymisiä. Valtioiden romahtamisia.
VastaaPoistaOlen eri mieltä siitä, että menestymisen mittarina olisi vain raha. Ehkä joillekin on. Menestymisen kun määrittelee jokainen itse. Joku pitää menestyksenä sitä, että onnistuu elämään yhden päivän lisää. Toinen taas pitää menestyksenä sitä, että huvipurren viereen saa ostettua vesitason. Ja kolmas taas pitää ehkä menestyksenä sitä, että on päässyt asumaan rauhassa Rauhaan, heh.
Ja tuon oman käytöksen sokeuteenkin on muuten lääke. Me otettiin käyttöön kaikkien pomojen 360-arviointi 2010. Siis kerran vuodessa jokainen esimies arvioidaan kollegoiden, alaisten ja oman esimiehen toimesta. Ja palaute on tälle porukalle julkinen. Voit olla varma, että sokea oppii näkemään saman tien, kun palautetta tulee ja sen on pakosta julkinen. Tämän olisi toki voinut ottaa käyttöön jo vähän aiemminkin. Kaikissa firmoissa. Ja edistyneimmät firmat arvioivat myös työntekijöitä – työntekijä kun on yhtä sokea käytökselleen kuin johtaja.
Kuten olen aiemminkin todennut, en arvosta pätkän vertaa ketään anonyymia kommentoijaa enkä sellaista missään nimessä kannata tai edistä. Jos henkilö ei uskalla omalla nimellään mitään kirjoitella, parempi kun on hiljaa. Tai pysyy siellä kaapissa ainakin tämän blogin osalta.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMääääd!
VastaaPoistaKirjoitit
"...Tajuan kaiken ja ajatusteni tarkoitus olikin herättää kysymyksiä..." ja
"...vaan että ihmiset miettisi mikä se onkaan tärkeä asia ja miksi yritämme tehdä jotain..."
Haastelet todella fiksusti! Näin se juuri menee.
Isällesi jaksamista ja suuresti voimia; kerran olen tavannut ja asiakaveri hän on.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista