lauantai 31. lokakuuta 2009

Tunnustuksia

Tunnustaudun tässä Talouselämän päätoimittajan Pekka Seppäsen faniksi. Joka perjantai on jokseenkin pakko päästä lukemaan viikon täysipäisen toisinajattelijan näkemyksiä. Tai toisinajatuksia.

Edellisviikkoisesta kolumnista pompsahti teema, jota Seppänen on siteerannut myös vuosi sitten. Teema on nimittäin järkevä ajankäyttö. The Seppänen kirjoitti elokuussa 2008 ennen jäämistään vuorotteluvapaalle mm. kiireestä ja sen yhteydestä ajatteluun. Tai oikeastaan ajattelun mahdottomuuteen.

Edellisellä viikolla Seppänen nosti esiin jälleen liiallisen vauhdin ongelmia liittyen ajatteluun ja yleensäkin aivojen käyttöön. Nyt suositeltiin sienimetsää ja 2008 korttelin kiertämistä.Niin tai näin, niin ajatus kuitenkin oli se, että työpaikalla – työaikana - ei ole mahdollista ajatella ilman ajanvarausta. Voipi olla, että Seppänen on ainakin osin oikeassa.

Oman toimialani toimialaluokitus on yliopisto. Vauhti on niissäkin lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana lujasti ja viimeinen vuosi on ollut yhtä haipakkaa näin itsenäistymisen kynnyksellä. Kokeilin muutama kuukausi sitten itse varata kalenteristani aikaa ajatteluun ja yhden kerran se onnistui. Toista kertaa en sitten ehtinyt varaamaan aikaa.

Lanseerasin tuossa viikolla runsaasti käytettyä ajatusta "Vähemmän on enemmän" LUT:n hallintoon (kyllä, hallintoon). Eli jatkossa pyritään kovasti vähentämään ylilaadun tekemistä ja keskittymään hoitamaan sitä, mikä on oikeasti asiakkaillemme (erityisesti yhteiskunta ja tiedekunnat) tärkeää. Tällöin todennäköisesti jää myös aikaa ajatella. Mikä parhaassa tapauksessa lisää tuottavuutta.

Jos jotakuta kiinnostaa elokuun 2008 artikkeli, niin löytyypi linkistä http://www.talouselama.fi/pelin_henki/article162079.ece

lauantai 24. lokakuuta 2009

This week

This week I've been mostly thinking what is enough.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Ennen oli kaikki niin paljon paremmin.

Kuluneena viikonloppuna olen potenut jo krooniseksi muodostuvaa flunssaa sekä ollut perheeni kanssa liikenteessä opiskeluaikaisten kavereiden joukkueissa. Juhlimassa?

Väärin. Totaalisen väärin. Emme päässeet mukaan kuulemani mukaan arvokkaisiin LTKY:n vuosijuhliin, sillä olimme eilen sataman leikkipaikalla, Imatralla kylpylässä ja tänään HopLopissa.
Olemme samalla porukalla kokoontuneet noin 10 vuoden ajan ”virallisesti” vähintään kerran vuodessa. Yleensä tämä on tarkoittanut Kolin maisema ja pitkää viikonloppua. Ohjelmassa on chillailun ohessa ollut mm. silmälasien sukellusta Pielisestä, erjahäkkisiä Kolin Nesteellä ja aina varsin pitkiä lounaita ja päivällisiä.

Totesimme tuossa aamupäivällä, että ennen oli hieman erilaisia nämä kokoontumiset. Nyt lähes jokaisella on liuta juuri kävelyä opettelevaa osastoa, ruumisautoilta näyttävät dieselfarmarit, helvetisti univelkaa ja aivan liikaa töitä. Takana ovat jo 80-neliöiset kaksikerroksiset rivitalot, kultaiset noutajat, hiukset, urheilu ja ne kuuluisat suuret suunnitelmat.

Huumorilla eräs porukkamme varsin eläväinen tapaus totesi puoliltapäivin, että ennen oli niin paljon paremmin. Toteamus oli todellakin heitetty huumorilla, sillä "tässä hetkessä on kaikki niin paljon paremmin".

p.s. joku jo kysäsi, miksei tämänviikkoista blogia ole kirjoitettu. Tunnustan pitäneeni lauantain vapaapäivänä.

perjantai 9. lokakuuta 2009

919

Tuossa sain jonkun mystisen syysflunssan ja tohtori lähetti tiistaina iltapäivällä saksanpojan parantamaan itseään loppuviikoksi. Olin viime viikon lopussa julkisesti luvannut selvittää sähköpostiani, sillä viimeiset kolme viikkoa ovat olleet aika helvetillisiä ja vastailu oli jäänyt todella vähiin. Mukavaa kiireessä on se, että tekemistä on riittänyt.

Eilen iltapäivällä tuskastuin sitten makaamiseen, lukemiseen (vaikkakin Outi Parikan kirja venäläisistä on upea) ja panadolin litkimiseen. Päätin, että tänään perjantaina alan vastaamaan kaikkiin sähköposteihini. Aamulla sitten mylly auki ja oma mokkula kiinni.

Eipä ollut kuin 919 viestiä inboxissa. Rupesin toiveikkaana laskemaan, paljonko tuosta olisi jonkinmoista viagraspämmiä. PRKL. Viimeisen kolmen viikon aikana uutiskirjeitä ja mainoksia oli tullut vain 150. Loput viesteistä siis todennäköisesti sisältävät jonkinmoisen kysymyksen, kommenttitoiveen, kalenterivarauksen tai jotain siltä väliltä. Tässä kohdin toivoin aidosti, että LUT:n roskapostisuodin ei olisi niin erinomainen kuin se on. Nyt iltapäivän korvilla viestejä on jäljellä enää 865…

Osasyyllinen olen nykytilaan itsekin. Lähetän runsaasti sähköposteja erityisesti iltaisin tiedustellakseni yksityiskohtia tai kysyäkseni mielipiteitä erilaisista suunnitelmista. Ja tyypit, joille viestejä laitan, näyttävät vastaavan varsin aktiivisesti ja pitkästi. Myös lisäkysymyksillä, heh.

Totean tässä kohdin, että aika tulee hoitamaan suurimman osan postilaatikostani. Lupaan, että alan itse nykyistä enemmän käyttämään puhelinta työssäni. Ja pahoittelen, että todennäköisesti sinä et tule saamaan vastausta viestiisi.

perjantai 2. lokakuuta 2009

Kansainvälisen yliopistokaupungin yliopiston infopiste

Tiedättehän, miltä näyttivät legendaarisen Neuvostoliiton ja vähän sen jälkeenkin metroasemilla sijaisevien teatterilippujen myyntikojut? Todennäköisesti tiedätte. Itsekin pääsin 1985 vierailemaan Leningradissa joksikin aikaa, joten voin nuorempia valaista, että kompleksi koostui kioskista, sisällä istui rouva ja kioskiin oli rakennettu pienenpieni luukku.

Arkkitehtuurisesti päärakennuksemme on erittäin asiallinen, joskin syystä tai toisesta toiminnallisuudesta on kilpailtu vuosituhannen alkupuolella todennäköisesti palvelutiskien määrässä. Ne eivät meinaan lopu kesken. Nyt sitten meillä on tavoitteena tehdä syksyksi 2010 yksi piste, jossa voi hoitaa nykyistä useampia asioita ajallisesti nykyistä pidempään ja aiempaa tuloksellisemmin ilman resurssien lisäämistä.

Upeinta tässä hommassa on se, että tätä ajatusta eivät keksineet parikymmentäkiloeuroa per keikka laskuttavat konsulttiarmeijat, vaan kiinteistöpuolen ja opinnon porukka omia töitään tarkastelemalla.

Pääsin aamulla 9 aikaan palaveriin, jossa neukkarillinen todellisia suunnittelijoita esitti alkukankeuden jälkeen aidosti radikaaleja toiminnallisia parannuksia. Näillä tukipalveluiden muutoksilla saadaan kansainvälistä tiedeyliopistoa entistäkin kovatasoisemmaksi. Oma tehtäväni tuossa palaverissa oli käytännössä olla ainoastaan porukan sihteeri ja yrittää pysyä mukana. Palaverin jälkeen kuulemma porukka oli mennyt mittailemaan aulaa ja pohtimaan, mikä seinä lähtee seuraavaksi. Hyvä meininki.

Ja mikä mielenkiintoisinta infopisteen toiminnallisia muutoksia esitettäessä, tämä pelimannihenkinen porukka ei ainakaan näyttänyt a) puolustavan ensisijaisesti aikojen kuluessa muodostunutta asemaa, b) pelännyt työtehtäviensä muuttumista tai c) ahdistunut mukavuusalueelta poistumista. Hyvin fiksua porukkaa.

Tuli vaan tässä vaiheessa työviikkoa mieleen, että mitähän muita toimintaa parantavia ajatuksia lähes 1000 työntekijän ja 5000 opiskelijan tiedeyhteisössä odottaa paljastumistaan.

p.s. Kansainvälisen yliopistokaupungin kivitetyt lentoliikenteen puolustajat paransivat LUT:n toimintaedellytyksiä Euroopassa AirBalticin avulla. Kansainvälinen LUT kiittää toiminnallemme kriittisten lentoyhteyksien radikaalista parantamisesta ja siitä, että lentomatkustaminen sekä nopeutuu että halpenee.