Tee se Joutsenon kaupunginosassa

Savolainen saksanpoika on vanhentunut vuoden LUT:n hallintohefenä, totesi kaverini. Vedin vastapallolla rystyltä, että vastahan tässä vähän yli 10 vuotta on tullut henkilökunnan riveissä taisteltua yliopiston puolesta. Tehtävät ovat vaan vaihtuneet aika rajusti ja vähän väliä.

Kaverini jatkoi kysymyksellä: ”Mitkä kolme asiaa ovat jääneet vuodesta päällimmäisenä mieleen?” Omaan tehtävänimikkeeseen toki liittyy termejä, kuten perälauta, sylkykuppi ja ei-mies/-nainen, mutta listasin vastaukseksi kolme asiaa:


1) 12977
Meikälle on tullut 1.4.2009 jälkeen 12 977 asiasähköpostiviestiä (putsasin kokonaismäärästä pois mm. roskapostit ja sellaiset, joissa olen itse lähettänyt jotain itselleni tiedoksi). Tässä on kaksi puolta – valoisa ja hanurista oleva.

Valoisaa tässä noin 13 tuhannen toimenpiteitä vaatineen sähköpostiviestin vastaanottamisessa on ollut se, että saan viestejä muualtakin kuin opetusministeriöstä. Varsin iso osa on sellaisia, jotka eivät suoraan osu omalle tontille, ja lähettäjä toivoo meikän auttavan jonkin ongelman – tai kuten hubbabubbakonsultit sanovat: 'haasteen' - ratkaisemisessa. Asioiden hoitaminen tuntuu hyvältä. Yritän nykyään muuten aloittaa puhelutkin termillä ”kuinka voin auttaa”...

Hanuriosastoa, jolla ei viitata missään olosuhteissa korkeatasoiseen harmonikkamusiikkiin, taas viestit ovat kuluneen vuoden aikana leikanneet onneksi harvemmin. Välillä päähän tulee kuitenkin aikamoisia potkuja; varsinkin kun tulee sellaisesta asiasta naamalle, jolle ei voi itse mitään. No, meikän päähän potkiminen saattuu todennäköisemmin potkijoiden jalkoihin...


2) Uuno Turhapuro Armeijan Leivissä
Kaikkien suomalaisten lihansyöjämiesten esikuva, verkkopaidassa kikkaileva alfaurosten kauhu seikkaili vuonna 1984 valkokankaalla armeijassa. Kulunutta vuottani muistuttaa eräs kohtaus leffan loppupäästä, jossa toveri Uuno eteni hefeksi ja kyseli siinä etulinjan taistelijoita... oliko se nyt siten, että lähdetäänkö pojat kaljalle? Pojat rivissä vastailivat viralliseen sävyyn, että ”kyllä, herra majuri” tai jotain sinnepäin.

Osa kavereista pitää todennäköisesti meikää edelleen Juhiksena, joka ei tiedä ihan kaikkia maailman asioita. Osa taas ehkä näkee meikän enemmän paikallisena Darth Waderina, jota kannattaa teititellä. Oon kuitenkin edelleen pelkkä Juhis vaan.


3) Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja
Ensimmäisten hefekuukausieni aikana pääsin todelliseen turbulenssiin. LUT:ssa sattui ja tapahtui. Kun ei itse enää ehtinyt istua kertomassa tilanteista, totaalisen spookyt huhut lähtivät lentoon. Alkuksi se lämmitti pataa perkeleesti ja vei tottumattoman yöunia. Osa spedeistä, jolla en viittaa Spedeen, varsinkin LUT:n ulkopuolella, kuuli 'varmoista lähteistä' kavereiden kavereilta, miten meikä säätää menemään kaikenlaisissa asioissa.

Jos kaikki stoorit pitäisivät paikkaansa, lähettäisin kavereille kotiosoitteisiin vähintäänkin pernaruttokirjeitä tuollaiset 36 tuntia vuorokaudessa, hehee... Pitäsi olla vaan enemmän aikaa istua kahvilla Isolla Pajalla, Sky Barissa, torilla, junassa tai missä vaan ja keskittyä vain porukoitten kanssa tarinointiin.


Ja siten vielä yksi juttu. Talouselämän, Suomen täysipäisimmän talouslehden, päätoimittaja, legendaarisen ylivoimaisia kolumneja kirjoittava Pekka Seppänen jättäytyy piakkoin pois hommistaan. Liekö tästä johtuen hän veti tänään mielettömän kolumnin aiheesta ”Leipätiskin takana Michael Schumacher”. Tätä olen vuoden yrittänyt sanoa ääneen siinä todennäköisesti onnistumatta.

Ja Seppänen ei tee sitä Joutsenon kaupunginosassa, vaan yhdellä A4:lla.