lauantai 31. maaliskuuta 2012

Jotakin tolkullista

Olen tässä juuri palaamassa työkeikalta suuresta ja mahtavasta pääkaupungistamme. Ihan mukava paikka, vaikkakin se on vähän syrjässä. Eilinen päivä oli varsin mielenkiintoinen sekoitus ministeriä, ministeriötä, kansanedustajia ja eduskuntaa.

Tästä tuli laitettua pari ajatusta paperille, erityisesti politiikkojen avustajista. Tekstistä tuli vaan tappavan tylsä ja aurinkoisena päivänä ei ole mitään järkeä tylsistyttää ketään. Samoin nimimerkki Heikki, ja todenäköisesti myös todellisuudessa Heikki, kommentoi, että olen – todennäköisesti vahingossa – paiskannut kehiin parin edelliskerran aikana jotakin tolkullista

Niimpä toivotan teille aivoja virkistäviä, vastuuttomia lukuhetkiä blogikollegani, toveri Erottaja-Karvosen edellisen tekstin myötä.

http://separaattori.blogspot.com/2012/03/anni-finaalissa-vai-antti-penaalissa_22.html
Ensi viikolla taas jotakin omasta päästä.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Syvä joki

Se on vähän silleesti, että jokaisen pitäisi välillä tuulettaa ajatuksiaan. Myös töiden osalta. Enkä nyt tarkoita sitä, että perjantaina vetäisi pään täyteen ja yrittäisi selvitä maanantaiksi. Ajatukseni ovat lähinnä oman pään ja oman toiminnan pitämisestä virkeänä uusien ideoiden – toisin sanoen kouluttautumisen - kautta.

Akateemikko sanoisi tätä henkilökohtaisen kilpailukyvyn ylläpitämiseksi.

Tässä lienee pari haastetta. Ensinnäkin työnantajat saattavat ensimmäisenä karsia koulutuksesta, koska se maksaa rahaa ja vähentää hetkellisesti työntekijältä ostettavaa työpanosta. Toiseksi, on myös helpompi olla menemättä koulutuksiin, sillä siellä joutuu yleensä rajusti töihin vieläpä tuntemattomien ihmisten kanssa. Molemmat syyt ovat sieltä ja syvältä.

Mielestäni jokaisen pitäisi vähintään kerran parissa vuodessa poistua yksin ilman samalla tavalla ajattelevia työkavereita johonkin virkistämään ajatuksia. Joko omaa alaa täydentämään tai hakemaan jotain ihan uutta, toki työnantajaa hyödyttävää, oman ala vierestä.

Jos nyt ei konsulttilinssiinviilauksiin tule haksahdettua, taloudellinen panostus on millä tahansa laskentatavalla pieni. Edellyttäen toki, että koulutukseen menijä ottaa siitä kaiken hyödyn irti ja esimies muistaa hyödyntää uutta osaamista antamalla vapauksia kokeilla uusia ajatuksia.

Niin, ja koulutuksen, esimerkiksi bechmarkkauksen, voi järjestää ihan itse tarttumalla puhelimeen. Eihän se ole kun vaikka soittaa johonkin firmaan ja kysyy, voiko tulla vierailulle.

Ja aina ei pidä katsoa koulutuksia vain oman maan sisältä. Kovatasoisia koulutuksia kun löytyy maailmalta ihan maksuttakin. Joko netistä tai paikan päällä käymällä. Toki sitä voi sijoittaa 120 000 euroa MBA:han huippukoulussa, mutta mielestäni se on vaan totaalisen järjetöntä, heh.

Pään tuulettamisessa on pari hyvää puolta. Tulee ajateltua asioita aivan toiselta kantilta, näkee eri (yritys)kulttuureista tulevia ihmisiä ja mikä tärkeintä - välttää Syvä Joki -syndroomaa. Tämä tautihan on sitä, että kun sukuun ei tule verta suvun ulkopuolelta, tuloksena on puussa istuvia banjonsoittajia.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Halpaa ja hyvää kymmenelle.

Kyllä, halpaa ja hyvää on olemassa. Ei siis tarvitse aina ostaa yhtä tuotetta halpaa ja yhtä tuotetta hyvää :-)

Blinejä
2 purkkia kermaviiliä (ei mitään kevyttä)
n. 20 grammaa hiivaa
2,5 desiä tattarijauhoja (Virtasalmen myllyn tuotteet rokkaa)
noin teelusikallinen sokeria
noin teelusikallinen suolaa
1,5 desiä todella kuumaa maitoa
ruokalusikallinen sulatettua voita
1 kovaksi vatkattu valkuainen
1 keltuainen

Lämmitä kermaviilit sopivankokoisessa kulhossa abouttiarallaa kädenlämpöiseksi ja paiskaa hiiva sekaan. Sekoittele tasaiseksi. Tämän jälkeen heitä jauhot kehiin ja sokeria sekaan, jotta poika saadaan käyntiin. Sitten vaan mikroon kohoamaaan pariksi tunniksi (mikroa ei kannata laittaa päälle).

Tällä välin voi vetää vaikka päikkärit. Siis päiväunet.

Jos sattuu löytymään sopuhintaista kirjolohen mätiä, se toimii smetanan, sipulin, suolakurkun, hunajan ja pippurin kanssa päräyttävästi. Jos ei löydy, kylmäsavulohi on myös tykkiä kamaa. Olipa mitä tahansa, nämä kannattaa kasata pöytään tässä vaiheessa.

Ota esiin teflonpannu (Ikean 14,90 maksava on erinomainen) ja sulata kattilassa äijämäiset 250 grammaa voita. Kirkkaampaa osaa voista tarvitaan, lopuilla kattilaan jäävällä "rasvalla" voi taukimpi tukkia sitten lavuaarin viemärin paistamisen jälkeen.

Vatkaa valkuainen vaahdoksi ja kuumenna maito. Paiskaa maito taikinaan suolan ja voisulan kera. Sekoita. Lisää keltuainen. Sekoita. Lisää valkuainen. Sekoita varovasti.

Paista paksuhkot blinit pannulla voisulaa hyödyntäen ja syö aivan saman tien.

Tämän jälkeen voi taas vetää päikkärit.

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Looginen ajattelu – kadotettu voimavara?

Toveri Sarasvuo kirjoitti varsin reippaan kolumnin viikolla The Hesariin.

Täytyy sanoa, että sujuvaa tekstiä Huomiotalouspersoona osaa kirjoittaa. Ja valitettavasti joillekin se meni läpi sellaisenaan. En ole ihan varma, kumpi oli tyhmempää. Kirjoittaa tuollaista vai kompata tuollaista tekstiä. Todennäköisesti kummassakaan ei ollut paljoa järkeä. Vaikka Sarasvuo kirjoitti tekstin helppolukuisesti, jo kaksi lähtöoletusta oli pahasti pielessä.

Ensimmäinen hutilaukaus lähtee kylmän viileästi siitä ajatuksesta, että ihmiselle pitäisi maksaa palkkaa menetetystä vapaa-ajasta. Olen tätä päättömyyttä päivittäin töissä kritisoinut. Ajatus on suoraan 1800-luvulta. Mielestäni kaikille pitäisi maksaa työstä tuloksen elikkäs aikaansaannoksen mukaan. Jos teet enemmän, saat enemmän. Jos teet vähemmän, saat vähemmän. Jos et tee mitään tai lusmuilet koko palkallasi, pääset omavalintaiseksi Kelan agentiksi.

Jotkut ovat ymmärtäneet pointtini työajan merkityksettömyydestä, jotkut ovat esittäneet ymmärtävänsä pointtini ja jotkut ovat julkisestikin pitäneet meikää idealistisena idioottina. Mielestäni on ihan ok, jos joskus joutuu tekemään töitä normaalia enemmän ja normaalia pidempään (ja tästä saa korvauksen; rahaa tai vapauksia). Ja mielestäni on ihan ok, jos joskus vähemmän sateisena päivänä lähtee töistä vaikka jo puolilta päivin perheen tai kavereiden kanssa viettämään aikaa, jos työpaikalla ei ole akuuttia tekemistä. Tai sama päinvastoin – en ymmärrä niitä, jotka keräilevät minuutteja kellokortille kardaani pitkällä.

Toinen hutilaukaus lähtee siitä, että Sarasvuon mukaan enenevä osa työntekijöistä olisi muka lusmuja. Unbelievable. Suurin osa työntekijöistä - joihin myös johtajat määritelmällisesti kuuluvat - tekee työnsä todella, todella hyvin ja erittäin tunnollisesti. Yleistys, että kaikki hakisivat saikkua kun vähän ahdistaa, kertoo ehkä sanojan omasta kieroutuneesta maailmasta. Siinä Sarasvuo on toki oikeassa, että osa – tosin ERITTÄIN PIENI osa – työtä tekevistä ovat lusmuja. Näitä itseään kehuvia säälittäviä saikunhakijoita on aina ollut ja valitettavasti aina joku tätä myös tulevaisuudessa yrittää.

Kolmas asia, joissa näkee Sarasvuon päättelyn ontuvan, on heitto siitä, että työntekijän pitäisi korvata työnantajalle ensimmäinen päivä sairauslomaa - siis palkaton päivä. Tämä on aika hullu heitto. Käytännössähän tämä johtaa siihen, että luotaisiin kannustin tulla sairaana töihin. Eli jos sinulla on karmea mahatauti, menetät päivän palkan jäädessäsi kotiin sairastamaan. Tässä tilanteessa vähänkin rationaalisesti toimiva, ei huippupalkkaa nauttiva, ihminen tulee töihin. Sarasvuon ajatus on suomeksi se, että tullaan töihin levittämään mahatautia, että kohta muutkin firmalla ovat sairaana. Työantajana en mitenkään voi tällaista yrityksen tuloksellisuutta rapauttavaa ajatusta allekirjoittaa.

Mitä siis yritän sanoa?

Ensinnäkin, Sarasvuon näkemys on yksittäisen ihmisen näkemys ilman laajempaa havaintoaineistoa. Yksittäisen ihmisen kokemusta, oli se sitten miten loistava tai pohjanoteeraus tahansa, ei vaan voi yleistää mihinkään.

Toiseksi, menetetystä vapaa-ajasta maksaminen sopi ehkä hyvin Henry Fordin aikakauden tyypeille. Oikeudenmukaista olisi maksaa siitä, mitä saa aikaan.

Kolmanneksi, sairaana ei tulla töihin. Se ei ole hyväksi työntekijälle eikä yritykselle.