Kaikki vaan samankaltaiseksi

Lopputalvesta maaliskuussa pääsimme aloittamaan LUT:ssa täysillä talkoot uuden, uljaan yliopistojärjestelmän sisäänajoa varten. Instituutiota nimeltä yliopistojärjestelmä on usean suomalaisen yliopiston duunarin samansuuntaisten hiihtoliikkeiden avulla niin ylläpidetty, muokattu kuin hajotettu. Kuten tiedämme viime kuun lopun OPM:n neuvotteluista, olemme LUT:ssa onnistuneet ministeriön johdon mukaan tässä työssä erittäin hyvin suunnannäyttäjän tavoin.

Henkilökohtaisella tasolla edellinen kappale tarkoittaa sitä, että muiden veivaajien tapaan olen ollut töissä maaliskuusta yötäpäivää institutionaalisissa tehtävissä (toiset sanovat näitä töiksi). Nyt on kuitenkin ollut helvetin hieno viikko, sillä olen saanut nähdä poikaani valoisaan aikaan myös arkisin ja pelata mm. palloa sekä olla apuna kävelyn opettelussa.

Tänään illalla pallonpeluun (pienentää keskikehoa) ja kävelyn opettelun apulaisen tehtävän ohessa (tuntee itsensä hyödylliseksi) sain pojaltani loistavan opetuksen instituutioista. Oikeastaan siis siitä, kun niitä ei vielä hirveästi ole.

Instituutiot ymmärrän ihmisten itsensä tuottamiksi sosiaalisiksi rakenteiksi (mm. lainsäädäntö, maiden rajat ja työpaikan pelisäännöt). Näitä rakenteita voidaan ylläpitää, muuttaa ja joskus jopa rikkoa. Keskeinen idea on, että eri instituutiot tuovat vakautta ja antavat samanaikaisesti toimijoille mahdollisuuden samankaltaistua ja parantavat näin perverssillä tavalla selviytymisen todennäköisyyttä.

Olimme siis äsken syömässä ja vieressämme oli perusvenäläinen naisseurue. Iältään he olivat aidosta mummosta melko tarkalleen 8 kuukautiseen tyttölapseen. Poika ja ryhmän nuorin neiti tulivat heti juttuun keskenään, vaikka heillä ei ollut käsitystä toisistaan, toistensa kulttuurista, sen historian kriittisistä tapahtumista, median lausunnoista, poliitikoista tai saati sitten vain kielestä. Ja mikä hauskinta, heillä näytti olevan hauskaa ja todennäköisesti saivat jotain aikaan (tosin en kyllä ymmärtänyt, mitä).

Vieläköhän sitä muistaisi, miten pitäisi ajatella ja toimia tilanteessa, jossa erilaiset laatikot puuttuvat lähes täysin.

Että tällaista.