…ei mitään. Jotenkin merkillinen paripäiväinen on ollut, elikkä päässä ei ole liikkunut mitään ihmeellistä. En nyt sano, että tuolla savolaisperäisessä yliskammarissa yleensäkään mikään vilinä olisi, mutta ne ns. suuret ajatukset ovat olleet kateissa. Tapahtumia on kyllä ollut parin päivän aikana ihan mukavasti, mm. sekavaa lentomatkailua sekä Werder Bremenin jalkapallopeli.
Perjantaina suuntasimme perheen kanssa kohti Bremeniä, sillä olimme tulleet kesällä luvanneeksi käydä tapaamassa Suomen Akatemian varttunutta tutkijaa, toveri Kyläheikoa. Matkan seikkailu oli kuitenkin tuo lentopätkä. Päätimme Ryanairin sijaan käyttää Lufthansaa inhimillisempien aikataulujen ja lapsen matkan hinnoittelun (LH:lla 4 euroa edestakaisin) vuoksi.
Helsinki-Vantaalla alkoi sitten tapahtua, elikkä ns. matkustajatietojärjestelmät eivät toimineet. Mitään informaatiota ei ollut saatavilla missään ja mm. itsepalvelu check-in:t toimivat jos toimivat. Saimme viimeinkin muutamien väärien jonotusten kautta taisteltua itsemme koneeseen. Siellä kippari ilmoitti, että yksi renkaista oli vähän sliksi. Eli porukalla istuimme sitten koneessa ja mekaanikot vaihtoivat pyörää.
Tämän jälkeen emme saaneet lupaa nousta, kun yllättäen Euroopan ilmatila oli täynnä. Ja kun olisimme sitten saaneet luvan nousta, Frankfurtissa oli myrsky, ja he eivät suostuneet ottamaan vastaan väkeä syrjäisemmistä maailmankolkista. No, yli 3 tunnin koneessa istumisen jälkeen pääsimme ilmaan. Luonnollisesti jatkolennot olivat lähteneet aikoja sitten, joten iltapäivä menikin sitten juoksennellessa lentokentällä keksien mitä merkillisimpiä selityksiä sille, että meidän pitäisi päästä tänään Bremeniin. Lopulta laskeuduimme 550 000 asukkaan hansakaupunkiin, 12 tunnin lentomatkan jälkeen.
Eilen sitten päästiin muun ohjelman ohessa käymään Werder Bremenin (www.werder.de) pelissä. Itse olen aiemmin käynyt Neuvostoliitossa katsomassa Moskovan Spartakin ja Kiovan Dynamon peliä, vuonna 2007 Werder Bremenin peliä neljänsissä polttareissani (huom, vain kerran olen mennyt naimisiin) ja nyt oli siis kolmas kerta. Ensimmäinen puoliaika oli melkoista tuslaamista - jopa paikalliset jalkapallofanit meinasivat nukahtaa katsomoon. Toisella puoliajalla onneksi alkoi peli näyttää jalkapallolta ja matkamme pelasti Werderin viimeisellä minuutilla tekemä 2 -2 tasoitusmaali.
Tuli tuossa mieleen, että ehkä se onkin ihan hyvä, että aina ei liiku mitään ihmeellistä päässä.
p.s. Niin, ja ei se viimeviikkoinen sairastelu mitään sikainfluenssaa ollut. Näyttä siltä, että kun a) olen valinnut työnteon liikkumisen sijaan [lekuri suositteli harrastuksen hankkimista] ja b) poika aloitti päiväkotiuransa, niin kaikki vähänkin tarttuvat taudit näyttävät kaatavan meikän.
p.p.s Pilkunviilaajille tässä mainittakoon, että lomapäiviä käytetään, omilla rahoilla lennot buukattiin ja samoilla hilloilla hotelliin majoituttiin, hehee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti