torstai 19. marraskuuta 2009

Hautausmaat ovat täynnä korvaamattomia ihmisiä

Poika otti ja sairastui kovaan flunssaan viime viikon loppupuolella. Totesin, että iskää tarvittiin bloginkirjoitusta järkevämpään tehtävään.

Tänään aamulla otin ja menin normaaliin diabeteskontrolliin Armilaan. Kuten todettua, viimeiset kuukaudet firmalla ovat olleet helvetin työntäyteisiä ja esimerkiksi aikaa liikuntaan ei ole ollut. Tiesin siis etukäteen, että ihan huippujätkäksi ei lekuri asemoi. Toisaalta, on mukavampi ajaa seinään, kun tietää etukäteen ajavansa seinään.

Täysin puskasta tuli kuitenkin se, että lääkärini totesi meikän jäävän saman tien sairaslomalle (kukahan perverssi on kehittänyt tähänkin termin ”loma”). Selittelin lääkärille ennen syyn kuulemista, että mun kalenteri on kyllä täynnä (upeat Tukisäätiön juhlat, Pietaria ja neuvotteluja, yksikön virittämistä, kehittämiskeskusteluja, taistelua rahasta…) ja ei tässä mitään lomia ehdi nyt pitää.

Asia, joka tuli puskasta, oli vähitellen kuudeksi viikoksi pitkittynyt flunssa. Huomasin olevani nopeasti maskit naamalla influenssavastaanotolla, labrassa ja keuhkokuvissa. Meno oli kuin Dustin Hoffmannin tähdittämässä leffassa Outbreak (Tuntematon uhka). Nyt siis istun siis kotona ”eristyksissä” ainakin maanantai-iltaan, jolloin ensimmäiset koetulokset Sika-Saksasta tulevat.

Taas oli saksanpojalta päässyt unohtumaan, että kaikki ovat aina korvattavissa. Tai itse asiassa ei ole päässyt unohtumaan, mutta selittely voitti. Joka aamu lähden töihin tekemään viimeistä vuoroa. Tällöin pysyy kirkkaana mielessä, että palkka on ansaittava. Ja jos Saksa ei ansaitse, niin pitää tajuta itse tehdä johtopäätökset.

Nopeasti lopetin kommunikaattorin kalenterin selaamisen ja mietin, miten hommat hoituvat poissaolon aikana.

Naurettaviin huoliini liittyen…
- Tukisäätiö juhlii upeaa 25 vuottaan ilman meikääkin. Mikkolan Akille onnittelut tiedepalkinnosta. Erittäin kova tiedemies.
- Pietarissa nyt yksi ihminen vähemmän jonottaa LUT:n järjestämään loppuunmyytyyn tiedepäivään. Ja voin mennä ensi kuussa uudelleen neuvottelemaan; Pietariinhan ajaa rajan toimiessa nopeammin kuin Helsinkiin.
- Yksikkö virittyy myös joulukuussa tiedekuntien toiveiden mukaisesti.
- Kehittämiskeskusteluissa jokin muukin varmasti osaa olla suoraviivainen ja toivottavasti positiivisen kyyninen.
- Rahasta taistelu jatkuu vielä vuosia, päivittäin. Tälläkin viikolla porukalla saimme todennäköisesti puolikkaan neuvoteltua.

Mukavat viikonloput,

p.s. Yleisesti käytetty otsikon sanonta on kyllä hieman outo, sillä hautausmaalle kai tässä suurin osa meistä aikaa myöten päätyy
p.p.s Meikän tuurilla tässä mitään sikaa vielä ole. Se on vasta tulossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti