Työajastako pitäisi palkkaa maksaa?!?

Viime päivinä työmarkkinaosapuolet ovat käyneet varsin keskiaikaisia keskusteluja. En yksinkertaisesti ja laiskuuttani viitsi alkaa kommentoida kaikenlaisia esiinnostettuja Suomen tuhoavia järjettömyyksiä, joskin nostan esiin ihan uuden järjettömyyden.

Työajan.

Olen tainnut tästä aiemminkin kirjoittaa jotakin.

Henry Ford, joka mustan maalin nopean kuivumisajan vuoksi maalaili kaikki autot mustiksi, oli kova jätkä. Hän taisi ottaa käyttöönsä liukuhihnan viime vuosituhannen viimeisen vuosisadan alkupuolella. Ja kun liukuhihnan piti pyöriä, tarvittiin osaajia linjoille koko ajan.

Työaikaa kuitenkaan Ford ei keksinyt.

Maatalous- ja käsityöyhteiskunnissa töitä tehtiin, kun niitä oli. Tosin rajansa tällöin asetti valoisuus. Jos oli valoisaa ja olosuhteet sen muuten sallivat, tehtiin töitä. Toki valoisuutta kovempi voima oli uskonto, joka meidän valkoisten jaskajokusia muistuttavien länsimaisten mukaan tarkoitti vaikkapa sunnuntain pyhittämistä lepopäiväksi. Tarinan mukaan kun seitsemäntenä päivänä oli tapana hieman chillata.

Varhaiset ammattiliitot eivät olleet hanurista. Työnantajana en kai näin saisi edes ajatella, mutta ajattelenpa kuitenkin. Ja kirjoitan sen vielä tähän näkyviin. Siellä nimittäin joku breini tyyppi keksi, että tuollaiset 15 tuntia seitsemänä päivässä teollista input-temput-output -duunia ei ole kenenkään kuupalle hyväksi. Ei ollut hullummin ajateltu, tietäen tuon ajan olosuhteet.

Mutta entäpä nykyään? Iso osa meistä on siirtynyt työskentelemään entistä enemmän aivotehtaisiin, joissa palveluilla ja luovuudella on aiempaa suurempi merkitys. Miten helvetissä me vieläkin vaadimme kukin tahoillamme, että pitäisi painaa töitä vaikkapa 36,25 tuntia viikossa. Tai 1600 tuntia vuodessa? Tai kehumme kulmakuppilassa, että olinpa kova tyyppi ja tein tänään 15 tuntia töitä pitämättä yhtään taukoa. Tai toteamme samassa kuppilassa, että viilasin työnantajaa taas kerran linssiin vetämällä täyttä palkkaa tekemättä tänään 7,25 tuntiin mitään – jos ei pasianssinpeluuta työksi lasketa.

Olisiko kenellekään tullut mieleen, että palkkaa maksettaisiin siitä, mitä saa aikaan? Siis sovitusta tuloksesta, ei menetetystä ajasta.

Ainakin itse pitäisin tätä todella hyvänä. Jos aamulla duunaria vähän nukuttaisi, niin duunari vaan nukkuisi vaikka paria tuntia pidemmälle - jos siitä ei olisi muille haittaa. Ja herättyään alkaisi tehdä töitä virkeänä ('tehdä töitä' on muuten aivan eri asia kuin 'tulla työpaikalle') ja tekisi sovitut hommat kuntoon sopivassa ajassa ja paikassa. Jos menisi pidempään, menisi pidempään ja jos menisi vähemmän, menisi vähemmän. Ei tarvitsisi kyttäillä kellokorttikoneen plus- ja miinussaldoa. Ja jos homma olisi valmis vaikka aiemmin, niin voisi mennä vaikka perheen kanssa kotiin, eikä odotella ”virka-ajan päättymistä” sitä kuuluisaa pasianssia pelaillen.

Ja ei, en usko pääsyypään tilanteeseen olevan vielä töissä olevien jäsenten etuja ajavien ammattiliittojen isoilla autoilla ajavien johtajien.

Väitän, että suurimpia ongelmia ovat ne, että a) emme oikein osaa asettaa tavoitteita työlle, b) esimiesten on helppo johtaa… eikun valvoa aikaa ja c) emme luota siihen, että ihminen olisi pohjimmiltaan hyvä.

p.s. Ja nyt ei pidä olla putkinäköinen. Toki ymmärrän, että vaikkapa sairaaloiden ja järjestyksenvalvojien tulee palvella asiakkaita kysynnän mukaan. Esimerkiksi 24/7.