Talent

Eilen vietettiin Suomen tuloksellisimman kauppatieteellisen, LUT School of Busineksen 20-vuotisjuhlia. Monissa kinkereissä olen päässyt sekä joskus joutunut istumaan, ja kiitän perheeni lisäksi itseäni siitä, että en päättänyt viettää eilistä iltaani tuijottamalla uusintoja pirunlaatikosta.

Lahjakkuudesta sain nauttia todella monessa muodossa. Järjestelyporukka oli onnistunut erinomaisesti. Illan aikana ei tarvinnut katsoa kelloa kuin varmistaakseen valomerkin todellakin tulleen. Esitykset silmänkääntäjineen ja reippaasti puhaltimia sisältäneine bändeineen olivat melkoisia. Dekaani piti mainion ja myös lyhyen puheen, heh. Kinesteettisesti lahjakkaat tyypit vaivasivat parketilla. Ja edelleenkin upea porukka puhalsi tapansa mukaan yhteen hiileen ja juttu kulki.

Lahjakkuus voidaan määritellä monitaitoisuudeksi tai/ja erityiseksi taitavuudeksi sekä kyvyksi suorittaa jokin tehtävä jollakin tiedon tai taidon saralla. Keskeistä siis on a) hankkia joku taito ja b) uskallus käyttää sitä.

Melko usein lahjattomissa lahjakkuuskeskusteluissa korostuu koululahjakkuus tai lahjakkuuden mystinen alkuperä. Jo pelkillä Wikifaktoilla voi todeta, että koululahjakkuudella ”…ei välttämättä ole muuta korrelaatiota elämässä tai työssä menestymiseen kuin se, että suuntautuminen työuralle perustuu koulutukseen ja edellyttää sitä.” Ja taas mystisyyden osalta voisi todeta, että ihmismieli ei pysty kaikkea ympärillämme tapahtuvaa käsittämään, mutta se, että oma käsityskykymme on – ainakin vielä – rajallinen, ei tee mistään asiasta mystistä.

Lahjakkuuden osalta keskeisin osuus lienee raju ja pitkäjänteinen työnteko. Uskoisin, että useimmat lahjakkaat kitaristit, hiihtäjät ja vaikkapa kuvataiteilijat ovat lapsena, nuorena ja vähän vanhempanakin useamman kerran viikossa räntäsateessa menneet harjoittelemaan. He eivät siis ole jääneet sohvalle unelmoimaan, vaan ovat lähteneet tekemään sitä, mitä ovat halunneet itse tehdä.

Eli kyllä se lahjakkuus siis loppupelissä hankitaan. Ei se mystisesti ilmaannu.

Lahjakkuuden hankkimisen jälkeen olisi sitten uskallettava käyttää lahjakkuutta. Ei, tämä ei tarkoita sitä, että jokaisesta harrastajan pitäisi ryhtyä ammattilaiseksi. Haluan vaan sanoa, että voisi olla ihan järkevää käyttää kovalla työllä hankittua osaamista vaikka oman tai muiden hyvinvoinnin parantamiseksi. Se kun ei ole keneltäkään pois.

Varsin upeaa on juuri se, kun ei-haudanvakavat monilahjakkuudet sattuvat samaan tilaan vahingossa, tarkoituksella, pyytämättä tai pyytäen tekemään jotain yhdessä vapaaehtoisesti. Vieläpä siten, että tekijöiden välillä on kova luottamus sekä arvostus ja lahjakkuuksilla ei ole rekka-auton kokoisia egoja.

Toisin sanoen, varsin upeaa oli juuri se, kun ei-haudanvakavat monilahjakkuudet Ari, Lissu ja Sami sattuivat samaan tilaan vahingossa, tarkoituksella, pyytämättä tai pyytäen veivaamaan livekeikan yhdessä vapaaehtoisesti parilla kitaralla ja kolmella yhteensopivalla äänellä. Vieläpä siten, että tekijöiden välillä on kova luottamus sekä arvostus ja lahjakkuuksilla ei ole rekka-auton kokoisia egoja.

Vieläkin liekeissä.