Päiväni murmelina

Herätään aamuisin aina samaan aikaan. Syödään samanlainen aamiainen. Ajetaan samaan aikaan samaa reittiä työpaikalle aamuisin. Ollaan ottamatta sitä bussia odottavaa työkaveria kyytiin. Leimataan johonkin helvetinkoneeseen itsensä sisään. Käydään 12 minuutin kahvitunnilla samassa porukassa samaan aikaan samassa pöydässä. Tehdään samanlaisia töitä. Syödään samanlaista, mutta päivittäin erinimistä ruokaa. Tehdään samanlaisia töitä. Käydään 12 minuutin kahvitunnilla samassa porukassa samaan aikaan samassa pöydässä. Leimataan itsensä ulos helvetinkoneessa. Ajetaan samaan markettiin ostamaan samanlaista ruokaa. Kysytään vastausta odottamatta puolisolta, miten päivä meni. Saadaan samanlainen vastaus. Syödään sitä tuttua, samanlaista ruokaa. Katsotaan sama ohjelma televisiosta. Odotetaan juhannukselta alkavaa kesälomaa ja sitä matkaa siihen samaan tuttuun kohteeseen.

Ei tule tehtyä virhettä, kun kaikki on tuttua. Ja kyllä on elämä mielenkiintoista.

Meille suomalaisille on aika tavalla iskostettu jo äidinmaidossa, että virheiden tekeminen ei vaan ole hyvä juttu. Olisi parempi vähän pohdiskella ja sitten tehdä vain niitä juttuja kaikessa hiljaisuudessa, joita taatusti osaa ja joissa onnistuu. Ettei vaan tule virheitä.

Kun kaadutaan, ensimmäisenä ajatuksena ei ole turpa ruohikossa tai asfaltissa maatessa vammojen suuruus, vaan se, että ’näkikö kukaan’?

Huomasin jo aika kauan sitten, että jos jotain uuttaa meinaa saada aikaa, virheitä vähän tuppaa tulemaan. Yleensä paikkaan virheeni nauramalla tai vähintään käyttäytymällä niin, että porukka huomaa meikän mokanneen. Pahinta meinaan olisi omien virheiden peittely tai selittely tarkoituksellisuudella.

Samaa olen yrittänyt julistaa saarnamiehen tavoin firmalla. Virheitä saa – ja joskus ihan pitää – tehdä. Sitä jos tekee kaiken samalla tavalla kuin aina ennenkin, niin takuuvarmasti mitään uutta ei keksi, työmotivaatio lähtee tangentin suuntaan melko nopeasti ja firmakin siinä samassa tuhoutuu.

Myös the Leijonien päävalmentaja jossakin haastattelussa totesi abouttiarallaa seuraavasti: ”Leijonien periaate on ollut, että virheitä saa tulla. Sille kun ei voi mitään”. No, nyt tiedämme, mitä virheiden tekemisen salliminen, sitoutuminen, hyvä henki, luonne ja luja luottamus yhdistettynä raakaan harjoitteluun saavat aikaan. Maailmanmestaruuden.

Kävimme porukalla lyhyellä tyky-keikalla suuressa ja mahtavassa pääkaupungissamme snadissa Stadissa ja siellä liikunnalliset kouluttajat opettivat meille ihan konkreettisesti virheistä ilmaisemista; myös muiden kuin omien. Se toimi. Eli jos joskus yliopistopalveluissa kuuluu hurraa-huutoja tai muuten käytös on omituista, olemme vaan onnistuneet tekemään virheen.

Mitenkähän sitä mokaisi hetken päästä Professors’ Rock –levynjulkistustilaisuudessa?

p.s. Kaikkihan varmaan tietävät, että Mikael ’ilmaveivi’ Granlund luistelee LUT:n suunnittelemilla erikoisterillä.