Suomen surkein yliopistokaupunki

Ihan alkuun väärinkäsitysten välttämiseksi. Todellisuuden osalta otsikko ei pidä Lappeenrannan kaupungin osalta paikkaansa, joskin kaupungin imagon osalta 17 – 29 vuotiaiden suomalaisten nuorten mielikuvien kautta tarkasteltuna... pitää paikkaansa.

Keskiviikon Etelä-Saimaa nosti esiin Lappeenrannan kaupungin surkean maineen opiskelukaupunkina sekä tämän vaikutuksen Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon. Taloustutkimuksen uusimmassa mielikuvakyselyssä osoitetaan, että Lappeenrannan kaupunki on Suomen vähiten houkutteleva yliopistokaupunki. Tai jos suoraan sanotaan, Lappeenrannan kaupungin maine on Suomen paskin vastaajajoukossa.

Saarelan kommenttipuheenvuoro kiteyttää ongelman. Mikäli Lappeenrannan kaupungin maine yliopistokaupunkina on heikko, LUT:n kilpailuasema on muita yliopisto(kaupunke)ja heikompi. Nuoret lahjakkuudet, elikkä elämäänsä suunnittelevat 2-kymppiset naiset ja miehet, valitsevat yliopistonsa suurelta osin yliopistopaikkakunnan maineen perusteella. Maine on todellisuutta tärkeämpää.

Perverssiä tässä tilanteessa on juuri tuo todellisuus. Kun puolueettomat ja ulkopuoliset tahot (mm. SYL, OLL) ovat selvittäneet yliopistokaupunkien paremmuutta, tulosten perusteella Suomen paras yliopistokaupunki on Lappeenranta (muidenkin siis kuin lappeenrantalaisten vastaajien). Siis what the f%¤&!

Yksinkertaistettuna, kaupunkimme maine on suomen surkein ja kun kaupunkimme arvioidaan suomalaisten yliopisto-opiskelijoiden (kokemusten) toimesta, olemme paras. Näin se vaan menee.

Olen itse kaupungin maineen puolesta huutanut maineeni käheäksi. Meissä lappeenrantalaisissa on paljon positiivista henkeä, mutta miksi emme saa viestiämme läpi? Nautimmeko me itkukarjalaisina kieriä mudassa ja mässäillä toki joskus varsin karmivillakin epäonnistumisilla? Eikö täällä ole mitään hyvää? Onko tärkeämpää puhua virheistä kuin korjata ne?

Jotta kaupungistamme ei tulisi Saarelan maalailemaa Lepolan hautausmaata, Imatraa tai Mikkeliä, pyydän tässä nyt julkisesti lappeenrantalaisilta apua. Raha ei ole oikea avun muoto; sitä on myös muilla kaupungeilla.

Haluaisin, että emme puhuessamme aina ampuisi itseämme jalkaan julistamalla omia epäonnistumisia ja omaa huonouttamme. Toki voimme jatkaa nykymallillakin, mutta tälloin joku – todennäköisesti elämänmyönteinen imatralainen – tulee sammuttamaan valot viimeisen lappeenrantalaisen jälkeen.

Meillä on todella paljon sellaista, mitä muilla suomalaisilla ei ole. Välittömät ihmiset. Upea luonto; erityisesti Saimaa. Satama, tai siis the Satama. Ajallisesti lyhyet työmatkat. Kansainvälinen lentokenttä. Melkoisia ravintoloita. Lapsilla hyvä paikka kasvaa. Suomen suurin yliopistollinen energiatutkimuksen yksikkö, 40 % markkinoista. Suomen tuloksellisin kauppakorkeakoulu. Kansainvälisten opiskelijoiden arvioima maailman paras yliopisto.

Me taidamme tarvita tänne pari pohjalaista kertomaan, mitä tarkoittaa terve itsetunto.

p.s. Itse pidän muuten kovasti Imatrasta ja Mikkelistä.