Kirvesmies

”Jyrki Kataisen (kok.) johdolla perjantaina alkavissa kuuden puolueen hallitusneuvotteluissa myllätään Suomen ylin opetus taas kerran. Opetusministeriö haluaa karsia reippaalla kädellä Suomen ammattikorkeakoulu- ja yliopistoverkostoa. Tappo- ja yhdistämislistalla on 80 korkeakouluyksikköä ja joka kymmenes opetuspaikka. Yksiköt ovat tiedekuntia, laitoksia tai opetuslinjoja. Kirveen alle tai yhdistettäviksi joutuisivat esimerkiksi päällekkäistä, tuottamatonta tai turhaa opetusta antavat yksiköt.” Talouselämä, 20.5.2011, verkkoversio.

Niinpä.

Tuon perjantaisen uutisen ei pitänyt yllättää ketään yliopistomaailmassa. Ja näytti taas yllättäneen.

Normaali ihminen, jos nyt sellaisia on, pitää todennäköisesti normaalina, että K-raudasta saa mm. rakennustarvikkeita. Samoin todennäköisesti normaalia on, että K-rauta ei myy erilaisia maitolaatuja maitokaapista, hiustenvärjäyspalveluita tai halpoja lentomatkoja. Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa ei myöskään voida tehdä ihan kaikenlaista, vaan kannattaa keskittyä ja keskittää joskus valitettavankin rajalliset resurssinsa siihen, missä on hyvä.

Jos tällaista ”keskittyä tekemään sitä, missä on hyvä” - ajatusta ei itse olisi keksinyt, olisi riittänyt, kun olisi kuunnellut OKM:n (entinen opetusministeriö) ylimmän johdon puheita ja toiveita muutaman vuoden ajalta. Nykyisenkaltaiseen järjestelmään ei kuulemma ole enää varaa pienellä kansakunnalla.

Vaihtoehtoja on siis ollut kaksi.

Ensimmäinen vaihtoehto on ollut tehdä itse ne joskus todella raskaat valinnat siitä, mitkä osat pidetään ja mistä osista on pakko luopua. Toinen vaihtoehto on ollut se, että on ehkä perustettu ylikeskustelevia työryhmiä luomaan mietintöjä ja ollaan sitten loppupelissä nostettu palkkaa tekemättä mitään. Jos valinta on ollut jälkimäinen, nyt omistaja ja poliittista valtaa käyttävä kirvesmiesporukka tekee valinnat niiden puolesta, jotka päättivät jäädä poteroon odottelemaan entisten aikojen paluuta. Entiset ajat eivät palanneet.

Ne, jotka tekivät valintansa itse (esim, Aalto-yliopisto, Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja vaikkapa Oulun yliopisto), säilyvät elinvoimaisempina, koska ulkopuolelta ei todennäköisesti tulla leikkauslistan kanssa sisään kirvestä heiluttelemaan. Itseäni pelottaa veronmaksajana eniten se, että luulevatko poteroissaan pysyneet johtajat ja työntekijät todellakin, että kehäkolmosen sisäpuolella tehtävät päätökset huomioivat paikalliset olosuhteet ja mahdollisuudet, joita kaikkiin työyhteisöihin liittyy? Tuskin huomioivat. Toivon olevani väärässä, mutta toiveeni tuskin toteutuu.

Yhden toiveen kuitenkin haluan esittää julkisesti. Kun leikkauslistoja käydään vielä läpi, kohtuuttomuuksiin ei tulisi mennä. Tutkimus, opetus ja yhteiskunnan rakentaminen kun ovat yliopistojen päätehtävät. Samoin esimerkiksi yliopistossa opetettavalla taiteella on oma arvonsa, jonka mittaaminen vaikkapa referoiduilla julkaisuilla on vähän hankalaa. Ja tärkeimpänä: toivottavasti leikkaajat päättävät maalaisjärjellä – eivätkä ”hyvien entisaikojen” poliittisella kähminnällä – mitä tarkoitetaan päällekkäisellä, tuottamattomalla tai turhaa opetusta antavilla yksiköillä.

Varsin turvallisin mielin leikkauslistan julkistusta odotellessa.

p.s. Tosin huomattakoon, että kirvesmies voi nykyoloissa olla hyvinkin kirvesnainen.