Banjonsoittaja katolla

Jokunen aika sitten totesin, että ”varsinkin evoluution näkökulmasta sisarusten naimakaupat tuottavat käsittääkseni vain hyviä banjonsoittajia”. Tarkoituksenani oli tipauttaa yliopisto- ja ammattikorkeasektorin reikäpäiset yhdistäjämössöttäjät takaisin tähän todellisuuteen.

Eilen junassa kohti Jyväskylää tuli sama lausahdus mieleeni. Mitäpä jos yliopistona alkaisimme pitää itseämme kaikessa täydellisenä, sulkeutuisimme toveri Kim Jong Illin innoittamana vapaavaltioomme ja emme keskustelisi ulkomaailman kanssa?

Pitäisimme todennäköisesti omia, tai ainakin johtajamme, ideoita maailman parhaana, Skinnarilan vapaavaltion ulkopuolisia kätyreitä täysin vääräuskoisina ja legendaarinen Stasin organisaatio olisi kuin pullamössösukupolven perhepäivähoitopaikka.

Onneksi näin ei ole. Se on meinaan niin, että kun on nöyryyttä ottaa se oma pää hanurista pois, niin pystyy suhteuttamaan omaa toimintaa aika hyvin todellisuuteen. Missä ollaan muita edellä? Missä pitää parantaa juoksua?

Tuossa ennen vuorotteluvapaata laskeskelin, että teemme tiedeyhteisönä noin 6 000 - 7 000 työmatkaa vuodessa. Suomessa ja ulkomailla. Suomessa liikkuvat niin tutkijat, tutkivat opettajat sekä näitä tukevat asiantuntijat. Varsinkin ulkopuolista tutkimusrahoitusta haetaan ja neuvotellaan tutkijoiden toimesta, jotta ministeriömme virkamiehet olisivat tyytyväisiä vuonna 2012 arvioidessaan, onko vuotuinen ulkoinen rahoitus 45 % koko potista. Koskee muuten kaikkia yliopistoja.

Tärkeimmät ulkomaanmatkat taas tekevät tieteen puolesta taistelevat huuhaata vastustavat professorit ja tutkijat, jotka konferensseissa esittävät tutkimustuloksiaan saaden kriittisiä kommentteja (lue: turpaan tai kehuja) muilta alansa parhailta.

Ja kyllä sitä tutkimusta ja opetusta tukevat henkilötkin liikkuvat. Yliopistokentän ongelmat kun ovat aika samankaltaisia ja jos asioita vatuloi tattina itsekseen omassa mahtavassa yliopistokopissaan vuosikymmeniä, niin... no, itsekseen vatuloimalla ei tule edes niitä banjonsoittajia.

Eilen Suuressa ja Mahtavassa pääkaupungissamme kokoonnuttiin aamupäivällä palkkaukseen liittyvässä väännössä ja sitten illaksi kiidettiin 200 kilometriä tunnissa Jyväskylään ratkomaan ongelmia kiinteistöjen kustannusten pienentämiseen liittyen. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä siirrytään työnantajapuolen taistoihin. Täytyy todeta, että ainakin itselleni joka ikisellä keikalla on jotain konkreettista jäänyt käteen. Ja tämän konkreettisen lisäksi on muodostunut kuva siitä, kuinka sijoitumme suomalaisella yliopistokentällä. Todettakoon vaikka yksityiskohtana, että LUT:ssa on (suhdelukuna tutkimus- ja opetushenkilökunnan suhde muuhun henkilöstöön) Suomen kevein hallinto. Tosin kriittisesti samaan hengenvetoon totean, että meillä kyllä voisi olla vieläkin enemmän tutkijoita tällä tukipalveluporukalla. Tutkijoita, lahjakkaita sellaisia, tarvittaisiin.

Seuraava askel on siirtää tukipalveluidenkin tarkastelua tieteentekijöiden hyväksi havaitsemaan tapaan kansallisen keskustelun lisäksi kansainväliseen tasoon. Voi meinaan olla, että kaikki viisaus tai parhaat käytännöt eivät asukaan Suomessa.

p.s. Taidan siirtää työhuoneeni junaan.
p.p.s Parahin Separaattori, mielelläni lähden oluelle