Back in Business

Virtuaalimaailma rokkasi mainiosti ilman meikeläistä hieman yli kuukauden. Suosittelen kaikille ko. seikkailumatkaa aikaan, jolloin ei ollut sähköposteja, FB:ja tai muitakaan sosialistiseen mediaan viittaavia välineitä. Kuukauden aikana tapahtui runsaasti asioita, joista kaksi päällimäistä olivat pahaapuhumattomien määrän väheneminen yhdellä sekä totuusvuodot


Jouni has left the Building
Jouni on pytingin vasemmalla puolella.

Kävin viime kuun puolessa välissä kantamassa Jounin, yhden Lappeenrannan uljaimman kirjakokoelman omistaneen ja todennäköisesti monen mielestä monitahoisen kaverin lepoon. Hänen piti tilastollisesti siirtyä ilmavoimiin jo syyskuun puolenvälin paikkeilla, joskin ei hän auktoriteeteille tai todennäköisyyksille aiemmin(kaan) kumartanut.

Yhteydenpitomme jatkui marraskuun loppuun saakka ja oli totaalisen karmaisevan upeaa huomata, kuinka kaverin pää kesti viimeiseen asti. Ja huumori. Hän mm. totesi tuossa puolitoistakuukautta sitten, että aikoo ottaa joka päivä ruuan kanssa ryypyn jotakin kunnollista juomaa. Alkoholismiin kun hän nyt ei todennäköisesti kuole. Kornia, mutta niin totta.

Jounista jäi päällimäisenä mieleen se, että hän ei ainakaan meikän kuullen koskaan puhunut kenestäkään pahaa. Ei edessä eikä selän takana. Kriittinen ylilyönneille hän toki oli – ja sen muisti kyllä kertoa suoraan faktojen kanssa ylilyöjälle – mutta yhtään ainoaa selvinpäin tai vodkanhuuruista kaverinmollausviestiä en häneltä saanut. Pahaapuhumattomia ihmisiä on taas yksi vähemmän, mikä harmittaa kovasti.

Pravda
Wikivuotajien sivusto on eri puolilla maailmaa herättänyt ihmetystä varsinkin useissa tästä todellisuudesta irtaantuneissa politikoissa. Itsestäni ei ole – enää – mitään ihmeellistä siinä, että normaalisti ihan täysipäiset ihmiset lähettävät kuvailullisisia v*tt**viestejä toisistaan. Olipa kyse sitten ihan mistä tahansa kahden tai useamman ihmisen välisestä viestinnästä.

Se, mikä WikiLeaksissa on ollut varsin tyylikästä (kaikki ei toki todellakaan ole ollut asiallista), on se, että he ovat tuoneet todisteet pöytään pelkkien puheiden lisäksi. Kuvitelkaapa tilanne, jossa joku vaaleahiuksinen keski-ikäistyvä Ruotsiin tupsahtanut ruuhkatukka olisi kirjoitellut samat asiat jonnekin keskustelupalstalle. Olisitko uskonut?

Mutta kun todisteet lyötiin pöytään puheiden lisäksi, ei tarvitse paljon selitellä. Selittelijöinä toimivatkin sillä samalla hetkellä mahtivaltioiden syväkurkut. Ja mahtaa heitä ahdistaa.

Odotan mielenkiinnolla, millaisia uusia avauksia ja sovelluksia WikiLeaksista on tulossa. Tuskin se pelkästään tähän jää.

p.s. Kuulin muuten kahden erään LUT:n kovatasoisen professorin päättäneen piristää henkilökunnan kahvitaukoa ottamalla pari kitaraa messiin. Kaverit olivat kaiketi todenneet haluavansa tehdä jotakin normikahvitauosta poikkeavaa ja päättäneet vetää yhteisjoululaulusession. Mitä olen osallistujilta kuullut, hyvääkin yhteishenkeä tämä oli nostattanut kummasti ja piristänyt päivää. Hienointa oli se, että tuo sessio 'tehtiin'. Ei perustettu yhteistoiminnan nimissä työryhmää kehittämään laulusessioita. Kitara kun soi työryhmämuistiota paremmin.