My Hometown

Eilen meikällä oli rouvan kanssa mahdollisuus pitkästä aikaa tutustumaan rauhassa kotikaupunkiini Mikkeliin myös pimeällä. Nykyisin tuo tarkoittaa klo 15 jälkeen.

Muutin Mikkelistä melko tarkkaan 15,5 vuotta sitten Lappeenrantaan. Savosta Karjalaan. Tuolloin viime vuosituhannen viimeisen vuosikymmenen puolivälissä tiesin Mikkelin keskustan – niin, Mikkelissä on muuten aito keskusta – jokaisen kaupan ja liikkeen paikan. On täällä toki tullut useasti käytyä lähdönkin jälkeen, joskin aina sellaisella agendalla ja aikataululla, ettei ympärillekatseluun ole ollut aikaa.

Oli melko spookyä huomata, että ”omilla paikoillaan” ei ollut enää pääasiassa muita kuin valtion ja kunnan laitokset, kirkko sekä menestyneimmät sekä perinteisimmät perheyritykset. Kaikki muu oli kadonnut tai vaihtunut johonkin muuhun.

Soittelen Mikkeliin varsin usein ja kyselen kuulumisia. Paikallisten vastaus on melko usein, että ”pääosin kaikki on ennallaan, ei täällä mitään ihmeellistä ole tapahtunut”. Tai sitten jos vähän tapahtuu, niin ainakin alueen ykköslehti Länsi-Savon mielipidepalstojen mukaan kaikki on tehty vähintäänkin päin helvettiä, väärin ja pieleen.

Jotenkin alkoi kuulostaa tämänhetkiseltä keskustelulta Lappeenrannassa.

Aloin illalla miettiä hieman ennen ensimmäisen Bondin alkua, miksi paikalliset, olkoon se sitten missä kaupungissa tahansa, eivät näe aiemminkin mainitsemaani schumpeteriläistä 'luovaa tuhoa' tai sitten toteavat sen olevan pahasta. Perusteluja hehkulamppu- ja rautakauppojen säilyttämiselle ydinkeskustoissa kyllä nousee kysyttäessä, mutta ilmeisesti mielipiteenkirjoittajat äänestävät kukkarollaan toisin.

Mikkelin keskusta näyttää menneen ja menevän lujaa vauhtia eteenpäin. Kunhan toriparkki ja torin ympäristön melko massiiviset rakennustyöt ovat valmiita, on Mikkeli päivittänyt itsensä taas hyvin eläväksi kaupunkikeskustaksi. Toivottavasti entiset kotikaupunkilaiset ymmärtävät jatkaa samaa rataa satama-alueella.

p.s. Itselläni on ikävä Mikkelissä paikallista F-musiikkiliikettä ja entistä työpaikkaani Mustaa Pörssiä, yökerhoa. Tosin nykyisin harvaisemmat biisit saan iTunesista tai Levy-musiikista ja ei univelkainen keski-ikäinen mihinkään yökerhoon jaksa mennä.