Tällä viikolla valmistauduin ainakin perheeni hartaasti odottamaan vuorotteluvapaaseen. Tai toki olihan sitä tullut valmistauduttua tähän henkisesti jo pitkään, mutta viimeiset kolme vuorokautta olivat aivan lii-iiiian lyhyitä, vaikka yöt olivat mukana täysipainoisssa taistelussa.
Sinänsä hauskaa, olo oli kuin parhaimmillaan tutkija-aikoina toveri Jussilan kanssa artikkeleja yön pimeydessä veivatessa. Tuli muuten mieleen parin viikon takaisesta blogistani, että Iiro on se Cheekin biisissään mainitsema kauppakorkean proffa.
Kun vuorottelua edeltävä viimeinen viikkoa lähestyi loppuaan, kaikista mystisintä olivat ne toistakymmentä aitoa kommenttia, jossa meikän ajateltiin lähtevän muualle hommiin. Vuorottelu tavallaan nähtäisiin sopivana, legendaarisen ison Deen keikan aiheuttaman savuverhon kaltaisena hyväksyttävänä syynä poistua näyttämöltä. Vuorottelu olisi myös oivallista työpaikanhakuaikaa tai sopivaa lomaa ennen seuraavaa taistelupaikkaa.
Ihan alkuun ajattelin, että olipa mukavaa kuulla porukoiden sanovan suoraan, mitä ajattelevat. Se itse asiassa lämmittää mieltä erittäin paljon, sanottiin sitten mitä tahansa. Hieman kuitenkin tämä rupesi vaivaamaan, että onko vuorotteluvapaalla yleensä tapana näin käydä.
Tein totaalisen pseudoselvituksen omista, pääosin kyllä yli 5-kymppisistä tuttavistani, jotka ovat vuorottelun pitäneet. Pseudo mm. siksi, että N on aivan liian pieni ja otos totaalisen vinoutunut. Tuosta noin 10 hengen joukosta ei löytynyt yhtäkään, joka olisi vuorottelun jälkeen vaihtanut hommia. Pääsyy vuorotteluun oli joko perhe, voimien kerääminen, puolison sairastuminen tai vastaava. Mutta onko oma syyni ’perhe’ työnarkomaanille tai vähintäänkin työstä paljon pitävälle sitten sellainen syy, että se ei ole uskottava.
Todennäköisesti on.
Toivottavasti tulevan kuuden kuukauden aikana käytökselläni osoitan, että perheen ehdoilla mennään. Ja haluan osoittaa tämän pääasiassa toki perheelleni.
Tänään ainakin jo Tytti yllätti saksanperheen syömästä yhdessä ja ehkä jo hyvin pian joku spottaa meidät joltakin lentokentältä tai tämän kaupungin leikkipuistosta. Jälkimäiset muuten ovat poikkeuksellisen hyviä. Ja ei Lappeenrannan kotimaan tai kansainvälisessä terminaalissakaan mitään vikaa ole. Blogiakin toki jatkossakin silloin tällöin, kylläkin epäsäännöllisemmin, kirjoittelen, joskin tännehän saa meikä kirjoitella mitä vaan, heh. Ja sunnuntai-Hesaria en meinaa tilata.
Firmalle siis tiedoksi: rullaan kiitoradan päähän taas huhtikuun alussa. Olkoon tämä pahoitteluna kaikille niille, jotka luulevat meikän lentäneen Sammyn sanoin niin kuin tuhka tuuleen.
p.s. Tai saattoihan olla, että meikälle vaan huumorilla vihjattiin, että olisi hyvä lähteä. Ja toisaalta, rehtori voi halutessaan vaikka tekstiviestillä vahvistaa vihjailun todeksi, heh.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti