Vain Kanarialle

Viime keväänä useampi tuttavani totesi vähätellen, että aikoo lomailla ”vain Kanarialla”. Onhan toki Aasia ja sen muka-aidot pikkuturistisaaret kaikkien pinnassaliitävien samsonite-turistien ykköskohde, mutta ihmettelin tuota termia 'vain'. Travel Chanellin vauhdittama, Suomen ykköstravelleri Riku Rantala meinaan totesi, että joka ikinen paikka maailmassa on omalla tavallaan päräyttävä. Ja jos uskomme ihmissyöjienkin kanssa hengaillutta Rantalaa – ja miksemme uskoisi – myös Kanariankin pitäisi olla päräyttävä.

Koska itse kuulun empiristien ja toivoakseni myös tieteellisten realistien joukkoon, piti päästä itse paikan päälle. Muutamalla huntilla toki, mikä onnistuu ottamalla äkkilähtö 48 tuntia ennen matkan alkua :). Toinen, henkilökohtaisempi syy pakettimatkaan oli erään kaupallisen kanavan Matkaoppaat -sarja, joka pitää sisällään sellaista extremeä, jossa Tsernobylin ja Pripjatin katujen kuninkaiden meno vaikuttaa lähinnä amatöörien puuhastelulta.

Suurin yllätys kohteessa oli sekoilevien maanmiesten puute. Ainakaan tässä uuden mantereen nimeä sivuavassa kylässä en ole nähnyt yhtään juoppohullua av(i)ovaimon- tai av(i)omiehenhakkaajaa. Tervetuliaistilaisuudessa porukat kävelivät omin jaloin sisään sekä ulos ja kaikkien saarelle tulleiden suomalaisten penaalissa olevat kynät oli teroitettu ennen lähtöä.

Todettakoon samalla, että Rantala on enemmän kuin oikeassa tuosta jokaisen paikan päräyttävyydestä. On mielikuvituksen puutetta (tai tullut huijatuksi ostamalla all inclusive paketin, joka estää sniiduilijaa poistumasta kertaakaan matkan aikana hotellialueelta), jos matkakohteesta ei löydä mitään säväyttävää.

Täällä olen kokenut jo nyt kahden päivän jälkeen pari kovaa juttua. Ensinnäkin, tämä saari on uskomattoman esteetön. Siis kun on kaksi vaahtosammuttimen kokoista kaveria, tuplarattaat, kymmenkiloinen hoitolaukku ja ruokaa pataljoonan verran mukana, kiittää onneaan luiskista ja tilavista käytävistä kaupoissa. Täällä joka ikiseen paikkaan, siis aivan joka ikiseen, pääsee lastenrattailla. En ole vastaavaa nähnyt vielä missään.

Toinen päräyttävä paikka on kunnollinen ja todennäköisesti jokusen vuoden sisään iloisesti tussahtava tulivuori tuossa selkäni takana. Sinne pitää päästä kikkailemaan, mutta vasta tiistaina. Ja toki vuokra-autolla.

p.s. Hengailee, huntti ja kikkailee -termien käyttö kertoo allekirjoittaneen olevan peruuttamattomasti keski-ikäistynyt.
p.p.s. Ja jos Madventuresin kaverit vielä yhden tuotantokauden tekevät (jota toivon), todennäköisesti he ovat Kanarialla. He kun ovat aina olleet aikaansa edellä.