sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Hei, me lakkoillaan

Naamani sopii hyvin radioon. Näin totesi eräs kaverini torstaina lähtiessäni kohti pääkaupunkia käymään studiolla. LUT Energia on meinaan varsin taitavanrohkeasti ottanut haltuunsa NRJ:n ilmatilan ja toki hallinto tekee kaikkensa kaikkien koulutusohjelmien menestyksen puolesta. Matkan aikana meikällä oli pitkästä aikaa VR:n kyydissä aikaa ajatella. Ykkösaiheena päässäni oli lakkosuma.

...kuorma-auto- ja busiiliikenne, jäänmurtajat, ahtaajat, huolinta-alan yritykset, rakennusliiton kaiffat, kemianteollisuuden ylemmät, yliopistoväki... varsin laaja-alainen listaus muutamista sektoreista, joissa ainakin jonkinmoista veivausta on käynnissä.

Yliopistoissa on nyt sopimukseton tilanne. Yliopistojen (työnantajien) puolelta neuvotteluja käy Yksityisen Opetusalan Liitto ry (Eteläranta 10) ja pöydän toisella puolella neuvottelevat sitten eri työntekijäjärjestöt. Ja kuten kirjoittelusta medioissa näkyy, vielä ovat neuvottelut vähän prosessissa.

Itse olen hymyillen ja sivusta seurannut kuluneiden kuukausien työehtosopimusvääntöjä. Hymyillen siksi, että LUT:ssa ovat välit olleet varsin toimivia osapuolten välillä. Tai osapuolten ja osapuolten... Samoissa kahvi- ja ruokapöydissä tässä on istuttu ja naurettu ja jatkossakin istutaan ja nauretaan. Värikkäitä näkemyksiä asioihin on toki löytynyt, mutta mitään asemasotaa ei ole nähty. Ja jos itsestäni on kiinni, niin ei nähdä jatkossakaan. Tämä hyvät suhteet ei muuten ole omaa keksintöä, vaan tuossa perjantaina juteltiin mm. lakkopiällikkö Ahtin kanssa tästäkin asiasta ja hyvänä välien toivottiin pysyvän jatkossakin.

Se nyt vielä puutuisi, jos tässä muutenkin ruuhkautunutta kalenteria alkaisi kuormittaa taistelut vaikkapa Martin, Matin tai Merjan kanssa. Samoin realistina voipi todeta, että ei meillä kyllä turhaan riitelyyn ole edes varaa. Aidosti ohkaiset vuodet varsinkin perusrahoituksen osalta on kaikilla muilla paitsi Aalto-yliopistolla edessä vuoteen 2015 saakka.

Meikältä kysyttiin perjantaina iltapäivällä tiedeyhteisömme ulkopuolelta, että minkälaisiin vastatoimiin työnantaja (LUT) aikoo ryhtyä mahdollisen työntekijäpuolen lakon vuoksi. Purskahdin nauruun ja totesin, että mahdollisessa lakkotilanteessa toivon työntekijäpuolen pitävän kunnollisen lakon. Siis enemmän kuin iltapäivä tai yksi työpäivä. Saataisiin pitkästä aikaa yliopistosektorilla näkyvyyttä mediassa ja porukka saisi pitää vähän pidemmän viikonlopun – jos työtaistelutoimepide viikonloppuun osuisi. Eli vaikka ymmärrän täysin lakon olevan yksi näkyvä painostuskeino työnantajaa kohtaan, niin en helkkarissa nyt meidän omia vastaan mitään vastatoimia päivän tai parin lakon vuoksi suunnittele.

Tärkein tehtävä kaikilla meillä LUT:n työntekijöillä on korkeatasoisen tieteen puolesta taistelu. Siitä meidän kaikkien hyvinvointi loppupelissä on kiinni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti