Säälittävät reikäpäät

Säälittävät reikäpäät tuntuvat itkevän, että kyllä on Suomessa talvella kylmää ja lunta on paljon. Se on todella upeaa, että Suomessa on kylmiä talvia ja paljon lunta. Kuten kollegani, johon palaan vielä loppupuolella, totesi, 70 vuoden takaisten tapahtumien lopputulos olisi voinut olla varsin erilainen ilman helvetillistä kylmyyttä ja upottavaa hankea. Suhteellinen etu, selviäminen karuissa olosuhteissa, oli meidän puolellamme.

Suhteellinen etu muuten tarkoittaa käytännössä sitä, että ei tarvitse eikä kannata olla täydellinen. Riittää, että on kilpailijaa parempi. Täydellisyyteen pyrkiminen yleensäkin vaan on resurssien ja oman elämän hukkaamista sekä kanssaihmisistä totaalisen rasittavaa. Riittää, että on suhteellisesti paras, heh.

Lappeenranta University of Technology on onnistunut olemaan edelläkävijä monessa asiassa suomalaisessa yliopistokentässä suhteellista etua hakiessaan. Se on helvetin hyvä, sillä pienenä tiedeyhteisönä (meitä on sellaiset 7 000) suuruudella on turha yrittää mättää päin näköä. Nyt kuitenkin kilpailijamme mm. Oulussa ovat ymmärtäneet suhteellisen edun käsitteen varsin konkreettisesti.

Se, että Oulu ja ehkäpä muut yliopistot alkavat miettiä, mihin vähät rahansa laittavat, on meille huono juttu. LUT suhteellinen etu pienenee, kun kilpailijamme esimerkiksi saneeraavat toimintojaan. Tämä siis tarkoittaa kilpailun kiristymistä. Tosin kilpailu on loppupelissä ihmiskunnalle hyvä juttu, joskin nyt me tarvitsemme taas kerran jotain uutta, aiemmasta toiminnastamme poikkeavaa.

Mitä tuo uusi voisi LUT:n kohdalla olla, jotta akateeminen tuloksemme (mm. Journalit, tohtorit ja maisterit; niin tekniikan kuin kauppatieteiden) olisi suhteellisesti muita parempi? Helvetin, jo muuten kolmannen, haasteellinen kysymys, johon kuitenkin tiedän vastauksen löytyvät LUT:n asiantuntijoilta. Jotka eivät ole reikäpäitä.

Olemme kirjoittaneet strategiassa näkyviin lupauksemme vuodelle 2013. Strategia ei siis ole kaunokirjallista mättöä, vaan ihan konkreettisia lupauksia. Mutta ovatko ne ’riittävästi tai riittävän nopeasti’, jos kilpailijamme ovatkin odotettua ketterämpiä?

Ainoa asia, jolla tiedeyliopisto voi selvitä ja kukoistaa, on tutkimus. Erityisesti perustutkimus. Myös parhaan opetuksen ylivoimaisesti tärkein kivijalka on kovalaatuinen tutkimus juuri opetettavalta alalta. Ilman tutkimusta meillä tai yhdelläkään yliopistolla ei ole tulevaisuutta yliopistona. Opetus yhdistettynä alueelliseen vuorovaikutus ilman tieteellistä tutkimusta on ammattikorkeakoulujen tehtävä.

Olemme virittäneet toimintaamme sekä ohjausjärjestelmiämme, joskin tulokset näistä näkyvät vasta parin vuoden päästä. Nyt kuitenkin väitän itselleni, että lisää, nopeammin ja rohkeampia vetoja pitää tehdä kilpailutilanteen muuttuessa. Niin rahoitusmalliin kuin palkkaukseen. Käytännössä kysymys on siitä, miten kovimmat tutkijamme ja heidän tutkimusryhmänsä saavat aiempaa enemmän.

Kovimmat tutkijamme löytyvät julkaisuluetteloja/tietokantoja tutkiskelemalla. Jos meidän tai minkä tahansa yliopiston tutkijalta/tutkimusryhmiltä puuttuu Journal-julkaisut, se harvemmin kertoo unohduksista.

Toisin sanoen, suhteellisen edun nimissä LUTn kaikkien tutkijoiden, opettajien ja tukipalveluasiantuntijoiden on entistäkin enemmän mietittävä, miten resurssimme ja toimenpiteemme menevät sellaiseen tutkimukseen, jossa olemme tai voimme olla suhteellisesti kilpailijoitamme edellä. Ja miettimisen jälkeen alettava toteuttaa suunnitelmia.

Lopuksi siitä kollegasta ja suhteellisesta edusta. Olemme ensimmäisenä yliopistona Suomessa sanoneet julkisesti, että vuonna 2013 JOKAINEN kurssien vastuullinen opettaja on – kieltenopetusta lukuun ottamatta – suorittanut tohtorintutkinnon. Toveri Ikävalko sai lähetettyä väitöskirjansa torstaina illalla esitarkastuksen Babsoniin sekä Vaasaan. Keep on rockin’

p.s. Meidän suhteellista asemaa muuten parantaa jo pelkästään se, että varsin moni moni tiedeyhteisömme jäsen ymmärtää maailman ihan oikeasti muuttuneen. Rahaa ei ole kaikkeen kivaan.