Läskin tavoitteista

Universities are full of hope.

Tuo tarkoittaa sitä, että yliopistot pyrkivät tutkimuksellaan ja tutkimukseen perustuvalla opetuksellaan tekemään maailmasta vähän paremman paikan elää. Joskus tuohon paremmuuteen tähdätään muillakin keinoin. Nyt LUT:ssa ollaan jelppaamassa Nepalin opettajankoulutusta.

Läskillä lukutaitoa -kampanjassa joku varsin hyväsydäminen pätäkkää omistava yksityishenkilö on luvannut maksaa jokaisesta suomalaisen laihduttamasta kilosta 15 euroa Nepalin opettajankoulutuksen hyväksi. Lahjoittaja on tarjoutunut maksamaan laihdutetuista läskeistä maksimissaan 10 miljoonaa euroa. Siis 10 miljoonaa euroa omia rahojaan kehiin!!!

Nyt kriittinen kivittäjä voisi todeta, että ”Eihän tuo kai nyt ole LUT:sta lähtenyt ajatus; teidäthän haastettiin kilpailuun.” Heittäisin kuitenkin kahdella tiiliskivellä takaisin. Ensinnäkin, miten maailmasta tulee huonompi paikka, jos Skinnarilanniemessä elopaino hieman putoaa? Ja toiseksi, vähemmän kangasta menisi dresmaneilla meikän pukuun, jos painoni alkaisi vuosikymmenten jälkeen kahdeksikolla?

Taisin muuten juuri asettaa itselleni tavoitteen, heh.

Josta taas tuli mieleen, että on muuten järkevää lausua tavoitteet ääneen. Tehdään parhaamme ja katsotaan, mihin se riittää -lausumat ovat karmeita. Ainakin itselleni, sillä yleensä tuon sanottuani en saa minkäänlaista muutosta käyntiin. Joulukuussa blogissani lupasin muuten seuraavia asioita

1. Hankin harrastuksen viimeistään vuoden 2010 maaliskuussa
2. Alan vähintään kerran viikossa ulkoilla.
3. Aloitan 1.1.2010 nelipäiväisen työviikon. Työpäivien pituutta en lupaa lyhentää.
4. Lupaan syödä ja juoda kahvit ainakin jokusen kerran viikossa töissä. Ja vielä siten, että yritän vaihtaa pöytäseuraa mahdollisimman usein.

Neloskohta on toteutunut hyvin ja toivottavasti kahvipullien aikaansaamasta painonnoususta ja parhaassa tapauksessa tulevasta painon lievästä laskusta nepalilaiset opettajat voivat taputtaa myöhemmin käsiään yhteen tyytyväisenä. Kolmoskohta on pitänyt myös kutinsa, elikkä olen varsin tyytyväinen osa-aikainen työntekijä. Ulkonakin käyty... tosin enemmänkin tai pidempiä aikoja voisi käydä.

Harrastuksen (harrastus = mihin käytän vapaa-aikaani) hankkiminen on ollut kaikista vaikeinta. Meikälle on kyllä tullut mielenkiintoisia ehdotuksia tarkkuusammunnasta yöjuoksuun, joskin tässä kohtaa olen päättänyt olla omapäinen. Arvostamani toimittaja LUT:n viestinnästä totesi meikälle joskus syksyllä 2008, että matkustaminen voisi olla hyvä harrastus, mutta asian tuomista esiin harrastuksena voidaan pitää liian elitistisenä. Koska olen omapäinen duunariperheen kasvatti, niin päätin kuitenkin valita halbamatkustamisen harrastuksekseni. Uusissa paikoissa käynti perheen kanssa on ollut aina kiinnostuksen kohde, niin tästähän voipi tehdä harrastuksen.

Ja jos alle 14 euroon lentää Lappeenrannasta Keski-Eurooppaan, niin kyllä syöminen ja vaikkapa oluenjuonti Lappeenrannassa vasta elitististä on.

p.s. me muuten haastettiin paikallinen Technopolis mukaan tuohon kampanjaan.