Sihteerit takaisin!

Keskiviikkona päätin puolenpäivän jälkeen lähteä laatoittamaan* kotiin. Melkoinen urakka siitä tulikin; vasta nyt lauantaina aamulla alkaa urakka olla ohi. Laatoitushommat ovat siitä mukavia, että lihavan miehen painokin putoaa ilman liikuntaa.

LUT:ssa on varsin hyvin hoidettu etäyhteydet työpaikalle. En nyt tällä tarkoita sitä, että sairaana pitäisi kenenkään töitä tehdä, joskin omaa tilannettani homma helpotti kovasti. Ei tarvinnut jättää rutiinihommia holdiin ja olipa jopa aikaa hieman ajatella toimintatapoja. Erityisesti sellaisia tapoja hoitaa hommia, jotka lisäisivät tutkimukseen käytettävää aikaa.

Itselläni näyttää olevan 23 erilaista työvälinettä omaan työhöni liittyen! Siis mitä perkelettä!!! Tämän lisäksi on toki työkäytössä olevaa FaceBookia ja ties mitä rilluketta. Näistä toki nämä jälkimäiset ovat helppokäyttöisiä.

Niin meillä LUT:ssa kuin muuallakin yhteiskunnassa ns. rutiinihommia on viimeisen kymmenen vuoden aikana automatisoitu. Ongelma vaan on, että hallinnollinen työmäärä on todennäköisesti meillä kaikilla lisääntynyt. Ja kukas ne hallintohommat enenevässä määrin yliopistoissa tekee?

Kovat tutkijat ja kovat tutkimusta tekevät opettajat. Sekä näitä tukevat kovat hallintotyypit - tai nykytermein: tukipalveluasiantuntijat.

On se vaan perverssiä, että joudutaan keräämään koko ajan enemmän tietoa johonkin jotakin kenties suurta ja tuntematonta varten, joka voi joskus jollain tapaa hyötyä joistakin tiedoista ja ehkä kenties jakaa sitä hyötyä meille. Ehkä. Tai sitten ei.

Kun yksi tärkeimmistä porukoista, sihteerikunta, on kohta yhtä harvinainen kuin Saimaannorppa, olemme saaneet avuksi itse käytettäviä järjestelmiä. Tämä muuten ei ole tietohallintoporukoiden aikaansaannosta – en ole kuullut yhdenkään tietohallintokaverini puhuvan monien ja sekavien järjestelmien puolesta. He puhuvat ja tekevät töitä järjestelmien toimivuuden puolesta.

Ja eikä noissa järjestelmissäkään mitään vikaa olisi, jos ne eivät veisi aikaa pois tutkimuksesta. Ja osa järjestelmistä on upeita. En haluaisi luopua verkkopankista. Enkä tilojen varaamisesta Outlookin kautta. Tai sähköpostista, vaikka sitä ihan liikaa tuleekin.

Pitäisiköhän meidän jokaisen edes jonkin verran valtaapitävän kaivaa pää pöntöstä ja alkaa vaan lopettamaan järjestelmiä? Ja siirtyä tukemaan metsäteollisuutta ja palkata pari sihteeriä vaikka käyttämään paria järjestelmää, jota ei tarvitsisi lopettaa. Tai teetättää jostakin järjestelmästä käyttäjäystävällinen.

Ja tähän sopii kuin pää pönttöön the Pekka Seppäsen artikkeli vuodelta 2007. Lukekaa se kieli poskessa.

*p.s. olisin mielelläni ulkoistanut ensimmäisessä kappaleessa olleen kylpyhuoneen laatoittamisen, mutta kukas se meikän puolesta olisi oksentanut.