Open your mind

Minäpä muistan, missä olin, kun Viivi Pumpanen valittiin Miss Suomeksi. Pesemässä alakerran WC:tä.

Viikonloppuna lauantaina ja sunnuntaina olen saanut tavata upeita tyyppejä. Perjantainakin toki uusiin ihmisiin törmäilin, joskin perjantai ei oikein sovi viikonlopun määritelmään.

Lauantaina olin pitkästä aikaa taas opettamassa kollegoideni, toveri Ikävalkon ja toveri Tervosen kanssa Yritystutkimuksen erityiskysymyksiä. Ihan siis LUT:n perusopiskelijoille (the ylioppilaat) suunnattu kurssi, joka nyt vaan veivataan intensiivikurssina kahtena viikonloppuna. Oli aivan mielettömän upea havaita, että kahdeksan jälkeen lauantaina aamulla luentosaliin suunnannut porukka oli vielä 15.45 täydessä vedossa. Valot kirkkaasti päällä. Kenttä hallussa. Releet messissä. Siitäkin huolimatta, että takana oli peräti kaksi lyhyttä taukoa koko päivän aikana.

Käännetään asia toisinpäin, elikkä katsotaanpa tätä toisesta näkövinkkelistä (heh, open your mind). a) PRKL, vain klo 10 – 14, mieluiten tiistai – torstai välisenä aikana opiskelijat tulevat paikalle ja b) pipot silmillä ne salissa istuu ja surffailevat netissä.

On täysin absurdi ja meidän vanhempien tiedeyhteisön entiseen virkamiesuraan jumittuneiden jäärien näkemys, että (ainakin ne valot päällä olevat) opiskelijat eivät tulisi paikalle kuin meille parhaiten sopivina aikoina. En toki tällä tarkoita, että kaikki viikonloput oltaisiin poissa kotoa lavalla paremman maailman puolesta taistelemassa, mutta selityksenä ”parhaiten sopivat ajat” eivät mene ainakaan mulle enää läpi. Se kun on ihan meistä itsestämme kiinni, miten ja milloin homma saadaan pyörimään. Toki samaan hengenvetoon lisäisin, että yleisesti kaikilla suomalaisilla yliopisto-opiskelijoilla voisi olla hieman enemmän myös velvollisuuksia, hehee.

Pipot silmillä joo… itse kun veivailin vielä pari vuotta sitten parinsadanhengen peruskursseja, niin kyllähän saleissa muutamia pipopäitä housut lähes nilkoissa tekstiviestejä lähetteli. Syystä tai toisesta ainakin LUT:ssa onnistutaan siinä, että vaikka persoonallisuus opiskelijoissa säilyy vahvana, niin perusteet kalustetuissa huoneessa liikkumiselle omaksutaan hyvin ennen valmistumista. Näin ainakin voisin lauantaisen perusteella taas todeta. Osansa voi olla myös evoluutiolla…

Toinen upea kohtaaminen tapahtui tänään Savossa, Mikkelissä. Mummoni oli tavannut käsittääkseni yli vuosi sitten lappeenrantalaisen kaiffan ja viimekin onnistuimme yhyttämään aikataulumme samaan paikkaan. Täytyy todeta, että kylläpä oli positiivinen ja sanan täydessä merkityksessä gentlemanni tupsahtanut Karjalasta Savoon. Eli mikään lipevä kaveri, vaan sellainen rehellinen äijä.

Oletan, että hänkin on matkallaan kohdannut kaikenlaista tiukempaakin vääntöä välillä, mutta asenne elämänmenoon oli mieletön. Mistä näitä peruspositiivisia veivaajia (siis niitä, jotka eivät halua valittaa mm. kaikesta) oikein löytyy? Ilmeisesti Lappeenrannasta, heh. Mutta joka tapauksessa – mummolle ja gentelemannille terveisiä!

p.s. valittajat todennäköisesti toteavat, että opiskelijoiden kehumisella saksanpoika haluaa vaan lisää palkkaa paremman palautteen muodossa (meillä on pirun positiivinen kannustinjärjestelmä – olemisesta ei makseta). Väärin, taas kerran. Tästä ei tule meikälle hilloa.