Love-in!

Torstaina ja perjantaina LUT:ssa olivat koolla upeat, kaikkien suomalaisten yliopistojen viestinnäntekijät sekä keskeisimpiä tiedotusvälineiden vallanpitäjiä. Siis prosessinpyörittämisen kiistattomat asiantuntijat – viestinnäntekijöitähän me toki kaikki olemme.

Talvipäivillä myös sekin oli hienoa, että jo ihan perinteiseen tapaan VR osallistui ohjelmaamme todennäköisesti tarkoituksellisesti seisottamalla junia kiskoilla. Hyvää tässä on se, että LUT:n seminaarien avaajilla on jo valmiina kasa vitsejä aiheeseen liittyen, joten tuotteistettu tämäkin.

Pääsin myös itse veivaamaan Talvipäivillä setin LUT:n strategiasta. Kuten arvata saattaa, siitä tuli taas kerran sellainen juoppohullun päiväkirjan (Juha Vuorinen, uusin painos vuodelta 2010) tyyppinen esitys, vaikka toki ihan selvin päin kehissä olin. Se meinaan on niin, että kun kuulijaporukalla on kaikki inkkarit kanootissa ja yleisön viritystila varsin myönteinen, niin hallintojääräkin innostuu. Vaikka vetämään vähän normaalista poikkeavan esityksen.

Sain tähän innostumiseen hieman apujakin. Kuulin kautta rantain ennen esitystä, että eräs Talvipäivien asiantuntija oli todennut ”tuon olevan varmasti hallintojohtaja, kun se siltä näyttää”. Miltä hallintojohtajat näyttävät? Omat kollegani ovat varsin pelimannihenkisiä yliopistojen perälautoja ja olenko itsekin viimein – tai jo näin pian – alkanut tähän genreen kuulua. No, iltapäivällä kuitenkin paljastui, että hallintojohtajaksi luultiin Yliopistoviestinnän vuoden 2010 tunnustuspalkinnon saanutta Vesa Karvosta, melkoisen Separaattori-blogin pitäjää (http://separaattori.blogspot.com/).

Viestijöiden kanssa tuli sitten juteltua kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Mielenkiintoista oli jälleen kerran se, että kaupunkiamme kehuttiin estottomasti. Keskeisinä tekijöinä karjalaisen vieraanvaraisuuden ja elämänväristen tulokulmien lisäksi oli tietenkin erittäin upea pakkaskeli ja Kasinon miljöö sekä ruoka. Tuli kyllä yksi miinuskin, elikkä kauppojen ärsyttävän lyhyet aukioloajat – ilmeisesti lisämyynnille ei ole tarvetta.

Karjalaista karismaa toi tilaisuuteen myös Sari Kaasinen, tuo Värttinästä tunnettuuteen pompsahtanut tohtori. On valloittavaa, kun Kaasinen tulee ainoastaan kanteleen kanssa kehiin ilman minkäänlaisia teknisiä apuvälineitä ja ottaa suvereenisti ison tilan haltuun sanan täydessä merkityksessä. Siinä oli mukava todeta, että ”tällein meillä asiat tykätään hoitaa”.

Mutta osataan sitä reippaasti ja rock’n’roll-henkisesti elää muuallakin. Helsingin yliopiston mainio lehdistöpäällikkö, jonka kanssa myös pääsin illallistamaan, oli päässyt itsensä Walter de Campin haastattelemaksi (www.city.fi). Kysymys koski sitä, voiko opiskelija tulla erotetuksi, jos jää kiinni köyrimisestä tyhjässä luentosalissa. Vastauksena Nurro totesi ”Jos on tyhjä luentosali, niin eihän se ketään haittaa”. Juuri näin.