Kuvan kaveri oli perjantaina keikalla Olympiastadionilla. Tokihan hänet tunnetaan; Joe on yksi tunnetuimmista ammattilaisista maailmalla. Ei, hän ei ole U2:sen lavalla heiluva maailmanparantaja, vaan se kaveri, joka järjestää Bonon äänen kuulumisen sadoille ja tuhansille tyypeille. Joe työskentelee paikallisessa yliopistopalveluissa.
Ennen akateemisen maailman seikkailuitani työskentelin enemmänkin musiikin parissa. En muusikkona, vaan yleensä joitakin kymmeniä metrejä lavan edessä näkymättömänä miehenä kopissa. Tehtäväni oli varsin yksinkertainen; piti tehdä kaikkensa käytettävissä olevilla työkaluilla ja porukoilla, jotta taiteilija(t) saisi(vat) luotua mahdollisimman upean elämyksen kuulijoille.
Tajusin perjantaina korvien tinnittäessä, että tätähän olen tekemässä tälläkin hetkellä.
Taiteilijoiden, varsinkin muusikoiden, kanssa tekniikasta etukäteen sopiminen on varsin yksinkertaista. Äänien ja valojen on oltava riittävät, kaikki pienimmätkin toiveet on täytettävä ja kustannukset eivät saa nousta taivaisiin. Joskus isommilla staroilla on raiderit, joissa sitten määritellään pukuhuoneisiin tulevien jallupullojen määrä. Ja kun keikka on ohi, esiintyjät tulevat aina antamaan keikan jälkeen osan kunniasta tekniikalle kiitoksen tai kritiikin myötä.
Nykyisin tukipalveluhallinnoijahefenä tilanne on täysin sama. Tutkimus- ja opetusinfran on oltava riittävässä kunnossa. Jos infraan menee liikaa hilloa, taiteilijaprofessori ei saa riittävästi tiedettä aikaiseksi. Jos infra on alimitoitettu, taiteilijaprofessori ei saa Mikko Alatalon tapaan ääntään riittävästi kuuluviin.
Kaikki pienimmätkin toiveet on pyrittävä täyttämään kovimpien tutkijoiden osalta. Kovimpia tutkijoita ovat ne, joilla on impactilla varustettuja kv-referoituja Journal-juttuja enemmän kuin laki sallii. Nämä tyypit löydätte kirjaston julkaisuluettelosta. Näille taiteilijaprofessoreille tai heidän tutkimusryhmien jäsenille ei saa - missään tilanteessa - vastata, että ei onnistu. Jos näin tekee, rumpupalikasta tulee suoraan kulmaan, kuten kävi erälle kaverilleni ollessaan legendaarisen Remun miksaajana.
Kaikista haasteellisin palikka on kustannusten vahtiminen. Taiteilijat ja tutkijat vaativat päivittäin enemmän, parempaa ja suurempaa, kuten pitääkin. Rahamäärä ei vaan kasva pätkän vertaa, jolloin kysymykseen tulee se, mitä, miksi ja miten tehdään missäkin. Tai mitä ei enää tehdä. Muistan, että raaka paikka musiikin tekniikkapuolella oli siirtyminen skannerimaailmaan hehkulamppumaailmasta. Ne, jotka tässä onnistuivat, ovat tänään päässeet pitkälle. Kuten perjantaina Olympiastadionilla nähtiin.
p.s. Eilen pääsin mystisesti ja etuoikeutetusti tupsahtamaan Mikko Alatalon yksityiskeikalle. Alatalo on todellinen taiteilija ja musiikintekijä – ja jos hän joskus oppii arvostamaan sitä, että ammattilaiset hoitavat tekniikan (tukipalvelut) oman turaamisen sijaan, hän myös kuulostaa isommassa salissa aiempaa paremmalta.
Eikö korvien tinnitys ole merkki siitä, että tekniikka ei ole hoitanut asioitaan kunnolla? Taiteilija/tieteilijä voi toivoa, että ääni kuuluu riittävän lujaa, mutta onko se aina asiakkaan (tai edes artistin etu)etu. Eikö tekniikan (tukipalvelujen) tulisi myös vastata siitä, että sisältö jää mieleen eikä seuraavana päivänä ainoa mielikuva ole se, että volyymiä oli liikaa.
VastaaPoistaJH62 heittää pelottavan osuvalla kommentilla. Kiitän. Delotoin viikonloppuna pätkän, jossa arvostelin "lieväksi ahneudeksi" 52 000 hengen konserttipläjäystä.
VastaaPoistaEn siis uskalla arvostella U2-äärifaneja, kuten en uskalla arvostella myöskään ääripostnodernisteja, äärirelativisteja tai ääri... jätetään nyt sanomatta.
Tinnitykseen johtanut toimintapa kuulovaurion hankkimisen ja korvatulppien ostosta kieltäytymisen lisäksi on se, että todennäköisesti jokin voittoa maksimoiva, ei optimoiva, toimija (artisti, manageri, kansalaisjärjestö, omistaja, mikä tahansa) haluaa 12 000 maksaavaa asiakasta lisää ja tuolloin... ...tukipalvelujen tehtävä on toteuttaa homma, vaikka siinä asiakkaan saama arvo laskee. Pitäisi päämiksaajalla olla aika rajusti "#¤"#¤ sanoa, että jätetään yli 600 000 euroa ottamatta, jotta soundi on parempi.
Ollakseni rehellinen, olisin ollut valmis maksamaan pari kymppiä enemmän, jos päämiksaaja olisi uskaltanut tuon kommentin heittää.