Uudenvuodenlupaukset ovat hanurista. Tai mitä järkeä on tuhannen krapulassa lupailla kaikenlaista maailmanrauhan liittyvää shittiä, jonka unohtaa viimeistään seuraavan tuopin noustessa huulille.
Toisaalta taas jos ei lupaa itsellensä mitään, alkaa elämä muistuttaa hyvin nopeasti Päiväni Murmelina -elokuvaa. Samojen asioiden jauhamista samojen ihmisten kanssa joka ikisenä samanlaisena päivänä. Se kun ei johda kuin katkeroitumiseen.
Niinpä ajattelin luvata itselleni – en kenellekään muulle – tässä jotain ensi vuodeksi.
Tutustun Venäjän pohjoisiin rautatieverkkoihin ja jäämeren läpiin rinkkamatkalla ennen kuin arktinen talvi poistuu.
Haen itse vähintään yhtä usein kuin tänä vuonna lapset pois päivähoidosta. Ja jos on vapaata, en edelleenkään vie lapsia päivähoitoon.
Ajan pikkuautoilla heidän kanssaan nykyistä enemmän.
Luen vähintään kaksi kirjaa kuussa.
Alan tehdä toisenlaisia hommia. Samassa firmassa toivoakseni.
Hankkiudun eroon vähintään yhdestä nykyisestä harrastuksestani kesään mennessä.
Hommaan yhden uuden tilalle jouluksi.
Remontoin asunnon.
p.s. Palaan joulukuun puolessa välissä takaisin tälle palstalle. Käväisen nukahtamassa Keskussairalan leikkaussaliin tulevalla viikolla pikkuvikojen korjauksen ajaksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei taida korjaukset mennä enää valmistajan takuuseen? ;)
VastaaPoistaToivotaan että tekevät laadukasta jälkeä...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMäääääd-setä on taas käynnistymässä. Ja jos muuten tulee teikän vahingossa pyyhittyä kommentteja, niin mulla on nää tallessa - eli jos haluat jonkun poistetun takaisin, niin kysy vaan :-)
VastaaPoistaJa mukava, että ollaan saatu myös the Ilmari kehiin. Tämä kommentointi akselilla Juhis – Määd vähän toistaa jo itseään.
Sitä olen kummastellut, että pääasiassa lähetät viestejä meikän blogin kautta etkä suoraan pääasiallisille kohteillesi. Pitäisikö joskus teikän heittää suoraan heidänkin blogeihinsa kamaa - kyllä, myös muut pitävät blogeja? Tuskin teikän pokeri on minnekään hävinnyt tässä vuosien varrella, ettet myös toisaalle uskaltaisi kamaa laittaa, hehee.
Mainitsemallasi uljaalla 1980-luvulla menin ala-asteelle, joten se aika on vähän pimennossa yliopistosektorilta. Erään telefirmasi, jossa oli töissä, tarinasi ovat myös varsin värikästä; sanoisin jopa paljon värikkäämpiä.
Yliopiston tärkein tehtävä on muuten tiede (tutkimus) ja kaikki muu on sitten enemmän tai vähemmän toisarvoista.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista