perjantai 12. elokuuta 2011

Vähemmän pieni vihertävä mies

Olen joskus yön hämärinä tunteina miettinyt, olisiko coolia olla kriinpiissinmies.

Siis sellainen, joka opiskelee toistakymmentävuotta jossakin sivistysyliopistossa esim. superhumanistisia aineita tavoitteenaan uudempi ja uljaampi maailma (terveisiä tilapäisesti estyneelle Huxleylle), oppii yhden suuntauksen kirjoja luettuaan pitämään maailmaa brutaalina paikkana ja joka baskeri päässä violetti huivi kaulassa sivistyssanoja laukoen ja punaviiniä naukkaillen uskoo muutavansa maailman joksikin muuksi.

On kuitenkin jäänyt vain miettimiseksi. Tuli näet valittua duunariväylä ja ”sivistymätön” teknistaloudellinen yliopisto.

Mutta tuo maailman muuttaminen. Muuttuuko maailma paremmaksi huutelemalla sivusta vai menemällä itse taistelun keskelle?

Pahana länsimaalaisena valkoisena, ja vieläpä sanovolaisen miehenä uskallan väittää, että sivusta huutamalla ei tule kuin kurkku käheäksi.

Tuossa abouttiarallaa vuosi sitten erään todennäköisesti Suomen kauneimalla paikalla sijaitsevan yliopiston kahvipöytään tupsahti tietojeni mukaan totaalisen sattumalta kasa erilaisia teknistaloudellisia tiedetyyppejä. Ihan oikeasti ja ihan vahingossa. Sattumalta. Pyytämättä. Kuin erään Annelin faksit. Keskustelut sinkoilivat minne sattuivat, aiempia ajatuksia lämmiteltiin ja kahvinjuonnista syntyi jotakin.

Green Campus.
Mm. Kauppalehti, Tekniikka ja Talous sekä Vihreä Lanka uutisoivat tänään LUT:n tieteen sivutuotteena rakentuvasta Green Campuksesta. Ajatus erään lähteen mukaan on, että ”Green Campus -hanke näyttää, miten tieteen ja teknologian avulla voidaan ratkaista ekologisia ongelmia ja rakentaa kestävää maailmaa. Green Campuksen vihreys ei näy pelkästään vihreissä arvoissa ja ympäristöä säästävissä sovelluksissa, vaan myös yliopiston ympäristössä. Skinnarilan ranta-alueita kehitetään miellyttäviksi vapaa-ajanviettopaikoiksi yhteistyössä Lappeenrannan kaupungin, Lappeenrannan opiskelija-asuntosäätiön, Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n ja Technopoliksen kanssa. ”

Vaikka nyt en ole pätkän vertaa ennustaja, arvailisin tuon tarkoittavan parin vuoden sisään mm. pienen tuulivoimalan ja aurinkovoimalan avulla ladattavia sähköautoja, -skoottereita ja -polkupyöriä. Piha-alueen valaisemista uusiutuvalla energialla. Piha-alueen uusimista. Pientä jokea puistoon. Yliopiston ison osan lämmittämistä maasta tai vedestä saatavalla energialla. Säästöjä energiankulutuksessa sekä erityisesti kustannuksissa. Parempaa viihtyisyyttä. Sähköbussia, joka voisi vaikka savokarjalaisen verottajan iloisella avustuksella kuljettaa maksutta mm. yliopiston opiskelijoita ja työntekijöitä aivotehtaalle ja takaisin perheen pariin.

Mikä tärkeintä, rakentuvaa laitteistoa ja tutkimusympäristöä voi käyttää tieteellisen tutkimukseen ja yliopisto-opetukseen. Tällöin yleensä syntyy aiempien jo olemassaolevien innovaatioden lisäksi jotakin uutta businesta ja sitä kautta työpaikkoja. Ja maailmasta voisi tulla taas himpun verran vihertävämpi, vaikkakin vain tekojen avulla ilman kaunista puhetta.

p.s. kriinpiissinmies-termillä ei sitten ole mitään, yhtään mitään tekemistä legendaarisen Greenpeacen kanssa.
p.p.s Punaviini kyllä maistuisi

1 kommentti:

  1. Onko koskaan kahvipöydissä vastaavissa tilanteissa noussut esiin ajatusta alkaa puhumaan turvallisesta kampuksesta tai ottaa käsitettä käyttöön viestinnässä? Maailmallahan tämä on jo arkipäivää. En tarkoita suinkaan että Suomessa tulisi sijoittaa panic buttoneita ympäri kampusta ja puhua pahimmista mahdollisista skenaarioista.

    Esimerkiksi työturvallisuuden parantamisella on monesti tehokkuutta parantava vaikutus. Turvallisuuden ehdoilla jokaisen organisaation murhe - viestintä saa arvoisensa mittarin kun kiirellisimpienkin viestien on tavoitettava kaikki. Ja kun miettii nyky-yhteiskuntaa kokonaisuudessaan niin olisiko aivan väärin pakottaa jokainen ajattelemaan muitakin kuin vain itseään arkielämässä?

    VastaaPoista