Ruhtinas

Ajatustenkasaustauko, jota enemmistön kannattajat lomaksikin kutsuvat, mennä sujahti vauhdilla. Kuten ennenkin, meikällä oli mahdollisuus lukea. Kirjoista pidän erityisesti siksi, että yli parinsadan sivun läpikäymisen aikana on pakko alkaa ajatella itse. Nettikeskustelufoorumeilla – heh, tämäkin on sellainen – kun on helppo huudella enemmän tai vähemmän mitä sylki suuhun tuo.

Tunnustaudun tässä matkailijoiden "kirjastojen" faniksi. Ideahan on, että otat yhden ja samalla jätät yhden (tällainen mesta löytyy mm. LUT:n kielikeskuksesta). Tällöin kun et tule aina saaneksi sitä kamaa, joka on ”juuri sellaista shittiä, mitä haluat lukea vahvistaaksesi omia näkemyksiäsi”.

Käsiini jäi omasta mielestäni Musta Pekka, Koneen Pekka Herlinin elämänkerta. Enteilevästi kirjan kanteen oli hakattu sana Ruhtinas.

Kauppalehti ei ollut kovin väärässä kirjoittaessaan, että kyseinen ”elämänkerta musertaa lukijan, Niin rankka sen on”. Allekirjoitan tuossa pätkityssä lainauksessa mm. kaiken. V#¤&¤mainen teos luettavaksi niin johtajiksi joutuneille, johtajiksi aikoville kuin johtajien vihaajille (niin, nythän on muotia vihata kaikenlaista; jos ei muuta, niin niitä vihaajia).

Paljastamatta tarinaa ja sen karmeaa ydintä, kirjasta löytyy neljä teemaa. Työ (Kone Oyj), Perhe, Maanviljely ja Purjehdus. Ensimäinen on menestys, toisesta en halua sanoa mitään, ja kolmas sekä neljäs joko pakoteitä tai tyky-toimintaa. Lisäksi elämänkerta ottaa ainakin rivien välissä kantaa itsekin haikailemaani vapauden käsitteeseen. Ja iso rooli on myös Michelsenin Kallella, yliopistomme kauppatieteellisen tiedekunnan proffalla.

Kirjan neljä teemaa nostavat musertavalla tavalla esiin johtajaan vuosisatojen ajan kuuluneet ristiriidat. Todettakon vaikka lyhyesti, että Herlin näytää eläneen machiavellimaisen elämän. Hänen Suomen taloushistoriaan jättämissä jalanjäljissä näkyy iloisenreipasta voimakkuutta, kadehdittavaa käytännöllisyyttä, rohkeutta tehdä melkoisiakin veivauksia sekä harkittua oveluutta. Ajatukset eivät toki ole uusia; tämä on pistetty kirjalliseen muotoon 1400-1500 -lukujen Italiassa.

Vapauden käsitteen olen silloin tällöin tuonut esiin kirjoituksissani eräänlaisena perusarvonani. Simon ottaa tarkentavan kriittisen kannan käsitteeseen toteamalla varsin täysijärkisesti, että ”rajatonta vapautta pitävätkin mahdollisena yleensä vain hyvin nuoret, hyvin etuoikeutetut ja syrjäytyneet”. Tylysti edellinen tarkoittaa, että jos länsimaalaisen kulttuurin mahdollistaman vapausajattelun haluaa toteuttaa käytännössä, eläminen missä tahansa yhteiskunnassa (muussakin kuin ylivelkantuneissa länsimaissa) vaatii rajujenkin kompromissien tekemistä. Tämä siksi, ettei oma vapaus loukkaisi toisen vapautta.

Ja se Lappeenrannan teknillisen yliopiston Michelsenin Kalle.

Professorimme on osallistunut kirjan aineiston hankintaan ja tulkintojen muodostamiseen useiden kymmenien sivujen osalta. Kalle ei ole tästä vaatimattomana miehenä paljoa käytävillä tai käytävien ulkopuolella huudellut. Vaikka olisi ehkä ollut varaa huudella, heh. No, mies tulee olmaan parrasvaloissa viimeistään sitten, kun Koneen 100-vuotishistoria on syksyllä tullut painosta.

p.s. Toki muitakin yllätyksiä LUT:n henkilökunta tuotti kesän aikana. Jos haluaa nähdä jotakin positiivisen pysäyttävää, seuraavassa osoitteessa kannattaa viipyä hetki jos toinenkin http://www.annie.galleria.fi/kuvat/