Menestymisen ja menehtymisen välisestä erosta

Istuskelen tässä lauantai-iltaa kotisohvalla, perhe alkaa olla unilla ja pyöritän blogikollegani Vesa ”Separaattori” Karvosen ihannoimaa R8-sähköistä laskunkäsittelyjärjestelmää. Tuosta R8 mahtavasta suoritusnopeudesta johtuen on ollut useampaan kertaan mahdollisuus katsella ikkunasta ulos ja täytyy ihan rehellisesti todeta, että Lappeenranta on kaunis kaupunki.

Tuli mieleen, että kuinkahan moni Suomessa tietää, että Lappeenranta on kaunis kaupunki? Ulkomailla joku tietää, sillä täällä käy yli 600 000 turistia vuodessa. Varsinkin tämän vuoksi Lappeenrannan ja naapurikaupunkimme rajalle rakennetaan kapasiteetiltaan 8000 matkailijan viihdekylpyläkokonaisuutta.

Keskustasta upea esimerkki on Sataman alue. Sinne on rakentunut kaikessa hiljaisuudessa keskieurooppalaista korkeaa tasoa oleva kävelybulevardi ravintoloineen (omia suosikkejani mm. Kasino, Linnoituksen Krouvi, Wanha Makasiini), terasseineen ja mutkattomine ihmisineen. Eikä hintataso ole hurja - jos vedät Kasiolla lounaan useilla ruokalajeilla alusta loppuun kymmenellä eurolla (kyllä, 10 euroa), niin ei se paljoa ole.

Myös ilta-auringossa Satama on mieleenpainuva kokemus. Jonkin verran on myös kotimaata tullut kierrettyä, ja kyllä tämä on syntyperäisen savolaisenkin näkökulmasta vaan melekoinen paikka.

Kuten olen aiemminkin kommentoinut, Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla on yksi suuri haaste. Nimittäin Lappeenranta. Uusimpien tutkimustulosten mukaan peräti 43 % opiskelemaan aikovista nuorista valitsee opiskelupaikkansa yliopistokaupungin mielikuvan perusteella. Voitte vaan arvata, että keulilla ei olla. Ei lähelläkään. Perversseintä on se, että kun kysytään sitten ison kvanttitutkimuksen kautta kokemuksen perusteella Suomen parasta opiskelukaupunkia, vastaus on: Lappeenranta

Hyvä ystävät. Miten saisimme myös suomalaiset nuoret ja heidän vanhempansa pistäytymään Lappeenrannassa? Ja toteamassa, että tämähän on kaunis ja kaikin tavoin upea kaupunki opiskella. Sekä tehdä työtä, elää, harrasta, perustaa perhe, nauttia eläkkeestä, matkustaa maailmalle ruuhkattomalta kansainväliseltä lentokentältä…

Kiljusen Risto kirjoitti tapansa mukaan erittäin älykkään kolumnin matkailusta ja juuri niistä tärkeitä pienistä kokemuksista (ruoka, juoma, seikkailu ja persoonallinen omistaja), jotka jäävät elämään paljon matkan jälkeen. Lisättynä siihen, että suuri raha ei tee suurta kokemusta.

Meidän maakunnan nostamiseen ei tarvita (enää) satojatuhansia maksavia roudmäppejä ja plätformeja piirtäviä konsulentteja suuruudenhulluine suunnitelmineen. Jospa me lappeenrantalaiset – siis sinä ja minä – hoitaisimme homman itse.

Lappeenrannan menestymisellä ja menehtymisellä on yhden kirjaimen ero. Me voimme hoitaa tuon menestyksen tuomalla tänne pari kauan kadoksissa ollutta ystäväämme viettämään vuorokauden tai kaksi Lappeenrannassa. Tähän ei tarvita julkista tukea – puhelinsoitto ystävälle ja vierasvuoteen puhdistaminen pölystä riittää hyvin.

p.s. Tuli muuten mieleen, että sataman välittömässä läheisyydessä on muuten samanhenkinen ravintola, jonka Kiljunen oli kohdannut matkallaan. Jos sinulle Wolkoff ja Kari Sintonen eivät sano mitään, olet pihalla.