Lahjakkuutta

Sitä on niin monenlaista lahjakkuutta. Varsinkin isommassa ja pelimannihenkiseksi muotoutuneessa porukassa. Loppuviikon aikana ainakin kolme kokonaisuutta jäi mieleen.

Eilen pääsin seuraamaan väitöstilaisuutta, jossa tutkimustyönsä puolustaja varsin suvereenisti puolusti tuloksiaan ruotsalaisia vastaan. Illalla oli vuorossa karonkkaa ehkä Lappeenrannan parhaassa juhlatilassa, Skinnarilan hovissa. Oli erinomaista Juhla-Avaimen ruokaa, juomaa karonkkaan sopiva määrä ja mieletön bändi, joka oli yhdistelmältään jotakuinkin Springsteen-Pogues-Freud Marx Engels & Jung. Lahjakkuus, josta eniten yllätyin, oli kuitenkin seuraava. Omasta porukasta paljastui kasa muusikoita. Niin laulajina, kitaristeina, basisteina, huuliharpisteina ja niin edelleen.

Olimme torstaina ja perjantaina yliopistopalveluiden porukoiden kanssa tyky-keikalla Haikon kartanossa. En ollut tuolla aiemmin käynyt ja täytyy todeta, että varsin upeaan paikkaan on kartano tipahtanut. Ruotsikin näytti olevan pääkieli, niin siinähän oli kuin ulkomailla konsanaan. Omasta myös normirutiinien ulkopuolella erinomaisesta porukasta löytyi normaalien työtehtävien suorittamiseen liittyvien lahjakkuuksien lisäksi muutakin osaamista. Olipa aihe mikä tahansa, aina jokin porukassa pystyi ottamaan kentän haltuun ja releet messiin. Nyt tiedämme mm., mitkä hanhet muuttavat tähän aikaan Suomeen.

Lahjakkuutta näyttää löytyneen myös paikalliselta osuuskaupalta. Tunnustaudun itse käyväni pääosin kauppiaan pyörittämässä K-kaupassa joko Sammonlahdessa, torin tai sitten Gallerian vieressä. Nyt kuitenkin vaunulenkillä törmäsimme uuteen S-markettin Pallossa. Täytyy sanoa, että kerrankin oli kauppa saatu suunniteltua ja rakennettua sellaiseksi, että se sopi maisemaan - kuka lie ollut arkkitehtinä? Ei kauppa siis ollut liian halvalla ja liian kiireellä rakennettu valmiiksi laho peltihalli. Hienoa EEKOO; tällaista mikkoheikkilämäistä tyylitajua toivoisin lisääkin tähän kaupunkiin.