Työpaikalla ei tarvitse olla huumoria ja johtajan tulee olla neutraali, totesi eräs nyt jo valtion eläkettä nauttiva henkilö. Olen tämän äijän kanssa totaalisen eri mieltä, sillä normaalin ihmisen elämään kuuluu loukkaamaton huumori. Ja elämäähän on kai tämä työelämäkin. Jämäkkä toki johdonkin pitää olla, mutta heinäseipäät kuuluvat pellolle.
Johtamiskirjallisuudessa on keskitytty varsin usein esimiesten huumoriin, sillä varsinkin rahanahteet ismi-konsultit näkivät tässä viime vuosikymmenen alussa kovan busineksen. Naminamit myivät ja johtamiskoulutuksissa johtajat kuvittelivat a) tulevansa hauskoiksi, b) nostavansa yritystensä tuottavuutta olemalla hauskoja sekä c) viihdyttävänsä työntekijöitään liimaamalla harmahtavan persoonansa päälle huumoria. Todennäköisesti toiminta näytti kuitenkin säälittävältä, vaikka toki työntekijöiden kuului näillekin jutuille hymyillä. Sitä on vaan niin monenlaista hymyä.
Mutta jos asiaa tarkastellaan hieman laajemmin, saadaankin jo järkeviä tuloksia. Nimittäin paljon parjattu hierarkia luo erinomaisen perustan työyhteisön ilmapiirin parantamiseen huumorin keinoin. Huumoria kun voidaan harrastaa eri tasoilla organisaatiota.
Toveri Paavola kirjoitti kahdeksan vuotta sitten Talouselämässä erittäin kansankielisesti organisaatioiden ylä- ja alakulttuurista. Virallisesta kulttuurista voimme lukea yrityksen erilaisista dokumenteista tai kuuntelemalla virallisia esityksiä. Taas itseäni enemmän kiinnostava ns. karnevalisoitu alakulttuuri, erityisesti pyhä parodia, tarkoittaa yksinkertaistetusti sitä, että sopivin väliajoin häväistään valtaapitävät, käännetään asiat päinvastoin ja rikotaan virallisten käsitteiden yhteyksiä. Se kun parhaimmillaan parantaa ilmapiiriä ja tuo sekä luo uusia ideoita.
Pikkujoulut lienevät tunnetuimpia tällaisia hierarkioita kääntäviä karkeloita. Itsekin muistan vuosituhannen alun pikkujouluseikkailuista mm. Markku Tukan, koivuhalon kanssa keskustelevan Pöllin, professori Kyläpeikon, sihteeri Pärrin ja hieman uinahtelevaisen johtaja A:n hallituksen kokoukset. Sinänsä mielenkiintoista, en muista yhdenkään Kuulumisia-lehden pääkirjoituksen sisältöä.
Kun porukka saa nauraa ihan luvan kanssa johdolle ja/tai itselleen (no, kyllä se johtokin on osa porukkaa), se vaan tekee hyvää. Ja parantaa sitä töissä viihtymistä aika tavalla.
Se, mitä tässä yritän sanoa, on se, että huumorin ylläpito on jokaisen työyhteisön jäsenen perusoikeus. Ja pikkujouluja voisi olla enemmän. Tai edes loistavia jäyniä – kuten yllä oleva 1.4 otettu kuva oman työhuoneeni ovesta osoittaa…
Open Your Mind.
p.s. olen saanut korviini "huolestuttavan huhun", jonka mukaan LUT:n vuoden 2011 pikkujouluissa on vuosien tauon jälkeen esiintymässä KATI-TUTA-KOTE-KOKE-XXX –production. Johdon kannattaa todennäköisesti raapaista riittävät pohjat ennen paikalletuloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti