Yhden elämänvaiheen päätökselle ja sisarusten naimakaupoille

Eräs tuttavani totesi, että vuorotteluvapaan hintaa ei pysty määrittämään. Total Bullshit. Vuorotteluvapaan hinnan laskeminen vaatii lähinnä nelilaskimen ja hieman loogista ajattelua. Mutta vuorotteluvapaan arvo onkin sitten toinen juttu. En meinaan osaa sanoa tarkalleen, paljonko olisin valmis maksamaan siitä, että näen lapseni oppivan kävelemään, puhumaan ja muutenkin touhuamaan tässä maailmassa. Samoin 24/7 pelkästään perheen kanssa on ollut arvottamattoman raju kokemus. Sanan kaikissa merkityksissä.

Itse näen vuorotteluvapaan investointina. Vaikka hiukset ovat lyhentyneet (ja vähentyneet) syyskuun lopun jälkeen, moni asia on päässäni muuttunut selvemmäksi. Henkilökohtaisista asioista haluan mainita ainoastaan silmäpussien lievän pienentymisen, kotona lapsia hoitavien vanhempien arvostuksen nousemisen entisestäänkin ja sen, etten käynyt kertaakaan MOL:n sivuilla. Työhön liittyvät selventyneet asiat voisi taas kiteyttää kolmeen: miellyttämisen mahdottomuuteen, kuuntelemiseen ja LUT:n tulevaisuuteen eurooppalaisena tiedeyliopistona.

Olen toivottavasti viimeinkin sisäistänyt, että kaikkia ei tässä(kään) työssä voi miellyttää. En nyt pääperkeleeksikään aio loppuelämässäni ruveta, mutta liiallinen kompromissien hakeminen enemmistön hyvinvoinnin kustannuksella ei vaan ole järkevää. Aina kun löytyy joku, jonka mielestä (tokin hänen näkökulmastaan usein oikeutetusti) tehty päätös aina on väärä, huono tai muuten vaan hanurista.

Mutta mitkä ovat sitten saksanpojat tulevat rajat kompromisseihin?

Työtyytyväisyyskyselyn avointen kommenttien perusteella käynnistettiin todellisen arvojen kaivaminen työntekijöiden parista syksyllä ja LUT:n aidot arvot saadaan todennäköisesti nostettua näkyviin piakkoin. Arvoja ei siis ole johtoryhmä keksinyt, vaan kuulemani mukaan reippaasti yli 200 työntekijää on sanansa sanonut. Tuo reippaasti yli 200 on hurjan suuri määrä erilaisten kyselyiden täyttämässä maailmassa. Itse odotan mielenkiinnolla - ja osin positiivisella jännityksellä - tuloksia.

Sain muutaman kommentin omasta toiminnastani ennen vuorotteluvapaata, että kuuntelen varsin paljon erilaisia, eri puolilla ja eritasoilla työskenteleviä ihmisiä. Paljoa kuuntelua ei pidetty välttämättä aina hyvänä, sillä se vie rajusti niukkana resurssina näyttelevää aikaa ja varsinkin äärilaitojen kommentit eivät ole aina imartelevia. En nyt aio tässäkään miellyttää kommentoijia, vaan esitän tulevaisuudessa entistäkin enemmän tungettelevia kysymyksiä. Kuten esimerkiksi: Mitä kuuluu? Kuinka voit? Mitä pitää korjata? Ketä voisin kiittää?

Kaduilla on silloin tällöin liikkunut spookya huhua, että LUT liitettäisiin paikalliseen ammattikorkeakouluun. Täyttä, totaalisen täyttä umpiskeidaa on tämäkin tarina. Niin elinkeinoelämän, lainsäädännön kuin toiminnallisesta näkökulmasta. Surkuhupaisa heitto perustuu ilmeisesti siihen faktaan, että Saimaan ammattikorkeakoulu rakentaa fiksusti omaa taloa Skinnarilan kampukselle. Isoveli/-sisko voi mainiosti asua osittain pikkuveljen/-siskon kanssa samassa talossa kustannuksia säästääkseen, mutta varsinkin evoluution näkökulmasta sisarusten naimakaupat tuottavat käsittääkseni vain hyviä banjonsoittajia.

Tiedeyliopistoa ei ole Euroopassa tai muuallakaan olemassa, jos sen tieteen taso ei ole riittävä. LUT:n taso on riittävä, vaikka omistajavaltaa käyttävä OKM meiltäkin lisäystä edellyttää. Taso varmistetaan jatkossakin erityisesti kovalla perustutkimuksella ja sen tulosten kansainvälisellä julkaisemisella, opiskelijoille tarjottavalla muita yliopistoja paremmalla yliopisto-opetuksella, vaatimalla opiskelijoilta vähän enemmän, ja sillä, että yliopiston tutkimuksissa ja opetuksessa on yhteiskunta (LUT:n tapauksessa erityisesti yritykset) mukana.

Olen entistäkin vakuuttuneempi puolen vuoden etäisyyden ottamisen, suomalaisen median ja omaa sektoriani rankasti arvostelevan nettikirjoittajien yliopistokirjoittelun seuraamisen jälkeen, että LUT:n tutkijat, tutkivat opettajat sekä näitä tukeva henkilöstö pitävät kevyesti nykyasenteella tulevat vuosikymmenet huolta siitä perinnöstä, joka on meidän käsiimme jätetty.

Heh, tulipa paatoksella.

Se, mitä yritän sanoa, on se, että Lappeenrannan teknillinen yliopisto, tai tuttavallisemmin Lappeenranta University of Technology tuossa seinässä lukee jatkossakin. Viimeisiä itkukarjalaisia olemassaolomme kyseenalaistajia voidaan muistuttaa Kolmen Kovan, Lappeenrannan teknillisen yliopiston, Aalto-yliopiston sekä Tampereen teknillisen yliopiston jo kirjallistakin muotoa saaneesta tulevasta yhteistyöstä.

Kiitokset tiedeyhteisölle, tämä oli sitten tässä. Erinomainen puolivuotinen, joka päättyy tulevana torstaina vuorokauden vaihtuessa perjantaiksi. Ja perjantaina on meikällä taas täysi höyry päällä kansainvälisessä tiedeyliopistossa.

p.s. Useampi perheellinen miespuolinen tuttavani on jäänyt tai on jäämässä vapaille perheen kanssa. Ehkä kaikki kaksilahkeiset eivät sittenkään ole niin tolkuttoman ahneita, että odottaisivat isien tuloja merkittävästi lisäävän valtiollisen isätukijärjestelmän kehittämistä.