Johtotehtävissä

En tiennyt aamulla airBalticin koneeseen noustessani, että 11 jälkeen aamupäivällä korjaan Riikassa ravintolan äänentoistoa. Tosin en nyt voi sanoa yleensäkään tietäväni paljoa, siksi mielelläni LUT:n käytävillä kyselen.

Riikaa pidetään ainakin mediassa Latvian totaalisen talouskriisin jälkeen melkoisena villinä läntenä. Tai villinä ja villinä, mutta spookyt diskurssianalyytikot voisivat todeta mediatekstejä tutkittuaan Latviassa luottokortteja höylättävän moneen kertaan, rahanvaihtajien laskevan aina väärin ja joka suhteessa turistin joutuvan ihan rehellisen linssiinviilauksen kohteeksi.

Joka tapauksessa osuin lounasaikaan paikalliseen folk-ravintolaan, jossa ruokalistaa tiedusteltuani sain merkillisen vastauksen. Tänään voi ruuan saaminen vähän kestää, kun äänentoisto ei toimi. No, harvemmin 11 aikaan aamulla nyt bändejäkään kehissä on muuta kuin selviämässä edellisillasta (ei ollut täällä), joten kysyin ihan pokerina, että voisinko jotenkin olla avuksi.

Kotipuolessa jos joku ulkomaanelävä, kuten täällä nyt olen, kysyisi, että voinko tulla korjaamaan tämän ravintolan äänentoistoa, niin ainakin ravintolan vahtimestarit, päälliköt, päälliköiden päälliköt, johtajat, johtajien johtajat ja STTV:n tarkastajat olisivat kantamassa meikää ulos epäilyttävänä henkilönä. Täällä vastaus oli kuitenkin mystinen. Kiitos, siitä olisi apua.

Olen viimeksi 12 vuotta sitten ollut työkseni tekemisissä PA-systeemien kanssa, joten hetki meni miettiessä kytkentöjä. Onneksi toki olen päässyt tohtori-kollegoideni kotona pitämään yllä taitojani, joten ihan umpihangesta ei tarvinnut lähteä liikkeelle. Vika ei ollut loppupelissä suuri (ainoastaan johtoihin - tai kaapeleihin - liittyviä tehtäviä) ja järjestelmä tuli korjattua. Ja pääsin syömään kalaa.

Unohdin sitten perinteisesti oman matkasalkkuni (Jack Bauer -keissi; kameran, osan lääkkeistä, hätävaradollarit, matkadokumentit jne) lounaspöytään. Tai oikeastaan sen alle. Havaitsin tämän pienen puutteen hotellilla illalla puoli viiden aikaan. Koska olin jälleen kerran luottanut median objektiivisuuteen (heh), ajattelin, että antaa laukun olla. Kyllä mm. kamera ja dollarit ovat kelvanneet jollekin alan miehelle tai naiselle.

Jotenkin kuitenkin löysin itseni kävelemästä kohti kyseistä lounaspaikkaa ja kävelin sisään kysymään laukkua, joka siis olisi diskurssianalyytikkojen mukaan pitänyt pölliä täällä jo pariin kertaan. Hokkuspokkus. Laukkuni oli odottamassa meikää noiden korjattujen pa-laitteiden päällä.

Kokemuksessani on mielenkiintoista seuraava. Sillä, että laukkuni oli tallessa, ei todennäköisesti ollut mitään tekemistä sen kanssa, että olin virittänyt ravintolan äänentoistoa. Lounaspaikassa vaan sattui olemaan silläkin hetkellä ja tuon hetken jälkeen rehellistä väkeä paikalla. Ja äänentoiston korjaaminen täysin vieraassa ympäristössä oli helkkarin mukavaa – se oli todellinen open your mind -kokemus.

p.s. Turistia muuten yritetään höynäyttää tavalla tai toisella lähes aina. Siksi, koska se on pelin henki.