Vaihtelu virkistää

Jos helpolla haluaisin päästä, nyt perjantai-iltana olisi hyvä paikka kirjoittaa itkukarjalaisuudesta. Tosin siitä huolehti itse asiassa tyylikkäästi tämänpäiväisen (25.9.) Etelä-Saimaan Essi-liite. Leena Salliselle pisteet jutusta. Mutta siis vaihtelu virkistää, joten otetaan jotain muuta kehiin.

Aloitin aamulla LUT:n ”hallinnon” aamupalaverin pyytämällä mukaan kiinteistöpuolen pelimiehet työhuoneiden piirustusten kanssa. Vinkkinä kohtalotovereille, että tämän on helkkarin hyvä tapa herättää mielenkiinto. Piirustusten levittäminen kun uhkaa reviiriä, vaikka mitään todellista uhkaa ei olisikaan. Tosin todettakoon tässä, että tiimini LUT:ssa on kyllä erittäin täysipäistä.

Viime viikolla savolaisperäinen professori Iiro Jussila esitti paikallisessa mediassa, että organisaation muuttuessa reviirit joudutaan neuvottelemaan uudelleen. Niissä kohdin toveri Iiron mukaan ilmenee reviirikäyttäytymistä. Työhuone kun on yksi osa reviirin rakennusainetta mm. työvälineiden, tehtävien ja aseman lisäksi.

Itse olen jotenkin yliopistourani aikana pitänyt aina osan tavaroita muuttolaatikossa. On nopeampi lähteä liikkeelle tilanteen niin vaatiessa. Olen yhdeksän vuoden aikana pakannut tavarani LUT:ssa seitsemän kertaa ja tehnyt totaalisen muuton. Vaihtelu on virkistänyt, sillä aina uudet naapurini ovat osoittautuneet loistaviksi tyypeiksi, entiset työhuonenaapurit jääneet vähintään sim-kortille ja ystäväpiiri on laajentunut. Valokuvat, DDR:n ja Pohjois-Korean liput luentokäyttöön tilattuine afroineen ovat muuttaneet sitten uuteen huoneeseen.

Aikaisintaan ensi viikolla saamme uuden yliopiston rehtorin. Siinä kohtaa sitten päästään katsomaan suunnittelupöydällä, millaiseksi työhuonekartta muotoutuu. Toivottavasti ihan totaalinen paniikki ei valtaa tiedeyhteisöä sitä ennen…

Viikonloppuja

p.s. Viimeisen muuttoni jälkeen purin ainoastaan kaksi muuttolaatikkoa. Loput ovat olleet huhtikuusta asti odottamassa loppusijoitusta. Sitä tulee oikesti yllättävän vähällä toimeen.