Normipäivä.

Ehdin pitkästä aikaa pitää ihan rehellisen vapaapäivän. Tai vapaapäivän ja vapaapäivän – aamulla tunti täyttä veivausta, päivällä toinen tunti ja illalla vielä yksi puhelinpalaveri. Mutta siis kuitenkin päivä Skinnarilan kampuksen ulkopuolella ja pois normirutiinien parista.

Työpäivä – mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan – alkaa yleensä allekirjoittaneella hieman 7 jälkeen aamulla ja tämä ensimmäinen osa jatkuu tuonne viiteen. Viiden jälkeen pääsee pitämään pidemmän tauon the perheen kanssa. Toinen setti sitten alkaa klo 21 jälkeen illalla, jolloin parhaimmillaan ehtii vastaamaan mm. sähköposteihin. Kuten tutkimus- ja opetuspuolella työskentelin, termi oli ’normipäivä’.

Yliopistoyhteisössä olen jo jonkin aikaa kuulunut oikeutetusti keski-ikäisiin ja perustutkinnon suorittaneisiin. Tänään aamulenkillä olin nuorisoa. Taas perustutkintoa täällä kuvaavat ehkä parhaiten ammattinimikkeet ex-isännöitsijä, ex-rikospaikkatutkija, ex-huumepoliisi, K-Raudan pomo ja kunnanlääkäri. Näistä viimeksi mainittu on meikää nuorempi.

Porukkamme kokenein, 71-vuotias pelimies, johti joukkoja melkoista vauhtia Vuokatin maastossa. Me muut tulimme sitten perässä. Nämä kokeneet gentlemannit ovat puhuneet mm. Ryanairin lennoista, Etelä-Saimaan otsikoista, 20-luvun jazzista (Dead Man Blues), YouTube-maailmasta houkuttelevuuden lisäämisessä, suomalaisesta yliopistojärjestelmästä ja LUT:n osaamisaloista sekä tiedeyhteisömme vaikuttavuudesta.

Sinänsä hauskaa, aiheet ovat olleet osin samoja kuin normityöpäivänä yliopistolla. Tulokulma vaan ei ole ollut se jokapäiväinen. Ja tämä on ollut helkkarin hyvä. On päässyt miettimään asioita sen kuuluisan laatikon ulkopuolelta.

p.s. Todettakoon, että tässä jutussa termillä normipäivä ei ole mitään tekemistä YouTuben videon kanssa (hakusanat: normipäivä kummeli)