Kuluneena viikonloppuna olen potenut jo krooniseksi muodostuvaa flunssaa sekä ollut perheeni kanssa liikenteessä opiskeluaikaisten kavereiden joukkueissa. Juhlimassa?
Väärin. Totaalisen väärin. Emme päässeet mukaan kuulemani mukaan arvokkaisiin LTKY:n vuosijuhliin, sillä olimme eilen sataman leikkipaikalla, Imatralla kylpylässä ja tänään HopLopissa.
Olemme samalla porukalla kokoontuneet noin 10 vuoden ajan ”virallisesti” vähintään kerran vuodessa. Yleensä tämä on tarkoittanut Kolin maisema ja pitkää viikonloppua. Ohjelmassa on chillailun ohessa ollut mm. silmälasien sukellusta Pielisestä, erjahäkkisiä Kolin Nesteellä ja aina varsin pitkiä lounaita ja päivällisiä.
Totesimme tuossa aamupäivällä, että ennen oli hieman erilaisia nämä kokoontumiset. Nyt lähes jokaisella on liuta juuri kävelyä opettelevaa osastoa, ruumisautoilta näyttävät dieselfarmarit, helvetisti univelkaa ja aivan liikaa töitä. Takana ovat jo 80-neliöiset kaksikerroksiset rivitalot, kultaiset noutajat, hiukset, urheilu ja ne kuuluisat suuret suunnitelmat.
Huumorilla eräs porukkamme varsin eläväinen tapaus totesi puoliltapäivin, että ennen oli niin paljon paremmin. Toteamus oli todellakin heitetty huumorilla, sillä "tässä hetkessä on kaikki niin paljon paremmin".
p.s. joku jo kysäsi, miksei tämänviikkoista blogia ole kirjoitettu. Tunnustan pitäneeni lauantain vapaapäivänä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti