Kuula jumissa

Oma työhuoneeni, sellainen peruhuone, sijaitsee ilmastoimattomassa ja jo suhteellisen vanhassa rakennusvaiheessa Skinnarilan vapaavaltiossa. Viidennessä kerroksessa, takaosassa, kaltereiden takana. Kaltereihin voisi muuten joku laitta lapun ”ei saa ruokkia”. Talvisin huone on mukavan lämmin, vaikkakin vähän tuulinen ja kesäisin se on taas kuin Atacaman autiomaa.

Pari viikkoa sitten kesälomani päättyi ja tiesin kesän urakoineiden kollegoideni puheista, että lämmintä tulisi tänäkin kesänä firmalla olemaan. Vannoutuneelle Puku-Spedelle – termillä en tälläkään kertaa viittaa asuntomessukaupugin suureen mieheen – tämä olisi normaaliakin raakeampaa.

Itse satuin mainitsemaan kuumuudesta ensin kahvipyödässä ja totesin, että lämmintä toki oli koko kesän ainankin yliopistopalveluiden porukoilla mahdollisuus karttaa. Tämä siksi, että ainakin joissakin tiedekuntien rakennusvaiheissa on viileää. Ja jos yhtään kaveria tiedekunnista löytyy, kyllä siellä aina joku ilmastoitu huone järjestyy.

Nyt kuitenkin olin jumiutunut koppiajatukseen jossakin tiedekunnassa. Laura ilmastoidustda viestinnästä kahvipyödässä totesi heidän maisemakonttorissa olevan viileää ja vapaita paikkoja. En ole päässyt maisemaan sitten Kareltekin TBRC-vuosieni ja hetken ajattelin, että voinko ylipäätään hoitaa töitäni siinä.

Ja aivan ääristalinistinen ajatus oli se, että ”voinko juuri minä tehdä heinäkuussa omia suuria ja mahtavia töitäni jonkun muunkin käyttämässä maisemassa”. Kyllä voin.

Rutiinihommat ovat loistavia maisemassa, sillä puolikorkeat sermit pitävät ääntä melkoisesti. Ne puhelut ja hommat taas, joista ei sovi äänen puhua (henkilöstöasiat jne...), taas saatoin hoitaa maxwellsmart-hiljainenkupu-tyyppisessä hiljaisessa huoneessa.

Kaikista parasta maisemakonttori on kuitenkin uusien ideoiden osalta. Kuka tahansa saattoi heittää asiasta kuin asiasta kyssärin ja vastaus – tai ainakin näkemyksiä - löytyi. Ei mennyt maisemassa kuula jumiin.

p.s. Tänään lauantaina Sandströmin Jaana oli kirjoittanut älykkään kolumnin Etelä-Saimaaseen. Suosittelen.
p.p.s. Otsikolla ei viitata myöskään hallituksemme jäseneen. Hän on erittäin, erittäin hyväkäytöksinen henkilö, eikä varmasti ole jumissa.

Jovan

Käynks mä täällä usein? Tuo tuli mieleeni, kun jälleen aloin suunnittelemaan kesälomaa 3 + 1 viikon pätkinä. Onneksi perheemme aivot saivat esitettyä, että jospa urautumisen sijaan kokeilisin uutena ideana yhtäjaksoista neljän viikon lomaa. Vaikka tiettyyn rajaan asti rutiineista erittäin paljon pidän, oli enemmän kuin järkevää pitää pidempi loma ensimmäistä kertaa työhistorian aikana.

Koska pari edellistä kesää eivät ole sään puolesta yltäneet näin upeaksi kuin tämä, niin päätimme perheen kanssa - täydennettynä loistoveljelläni – suunnata rantalomalle välimerelle. Nuorempi tutkija Rantanen kauppatieteellisestä oli suositellut Montenegroa ja tiedekuntia kannattaa kuunnella myös lomasuunnittelussa. Koska olen omatoimihalbamatkailun vannoutunut kannattaja, todettakoon, että viikon hinta jäi tälläkin kertaa majoituksineen, eturivin lentoineen ja takseineen jne alle 400 euroon. Jos lapset laskisi vielä mukaan jakajaan, päästäisiin n. 230 hintaluokkaan viikossa...

Upein kokemus vasta rankempaa matkailuturismia aloittavassa kuvankauniissa euromaassa liittyi Jovan-nimiseen henkilöön.

Majoituimme vastarakennettuun ei turistialueella sijaitsevaan apartment-kompleksiin, huoneistonamme kolmio keittiöllä ja parvekkella. Paikan osto- ja myyntiliikemäisenä isäntänä heilui edellä mainittu Jovan.

Normaalisti kun tarvitsen autoa, etsin jostain netissä olevan koneen ja varaan kinnerin livenä. Nyt satuin pihalla mainitsemaan Jovanille, että autolle olisi tarvetta. Tämä kaveri kaivoi kännykän ja hommasi 15 % halvinta hintaa edullisemman tuliterän auton pihaan toimitettuna, eikä veloittanut itselleen palvelusta mitään.

Normaalisti kun tarvitsen sileän paidan, otan kaapista silityslaudan ja -raudan ja alan silittää. Kolmiostamme ei tällaista löytynyt, joten pihalla kysyin Jovanilta, missähän olisi silityshuone. Hän ilmoitti, että tuo paidat hänelle, he silittävät ne mielellään ja toimittavat samantien vaatekomeroomme. Ilman minkäänlaista ekstramaksua.

Normaalisti kun tarvitsen kassakaapin passeille, löydän sellaisen huoneistosta. Niin löysin nytkin. Ainut ongelma, että se oli vaan lukossa eikä sitä saanut auki. Pihalla kysyin Jovanilta, tietäisikö hän keinoa avata mystistä lootaa. Jovan sanoi, että ei tiedä, mutta ”ei probleemaa, hän käy ostamassa uuden”.

Normaalisti kävelen lomillani mahdollisimman moneen paikkaan. Kävelemällä kun näkee paremmin ja ammattitravellereiden hehkuttama ”sielu” ehtii mukaan. Keskustelin eräänä aamuna Jovanin kanssa niitänäitä ja kysyin taksin hintaa lähikaupungista majapaikkaan. Jos vaikka tulee liian helteiset oltavat. Eräs suomalainen aurinkoon viittaava matkatoimisto kirjoittaa oppaassaan tuon maksavan n. 8 euroa etukäteen sovittaessa. Jovan naureksi ohjeelle ja totesi, että ei kannata sopia etukäteen, sillä 2,3 euroa on taksamittarin normihinta.

Normaalisti kun tarvitsen matkoillani nettiyhteyden, etsin jostakin sopivan langattoman verkon ja tuuppaan koneeni siihen. Perusturistialueen ulkopuolella tämä oli vähän haasteellista. Kysyin asiaa Jovanilta ja hän pahoitteli, ettei voi hommata maksutta meikälle paikallista mokkulaa. Tosin hän kyllä antoi firman käytössä olleen tietokoneensa käyttööni aina kun halusin katsella vaikkapa säätä tai ylen tai esaimaan uutisia. Luonnollisesti maksutta.

Oli poikkeuksellisen mukavaa tavata persoona, joka pystyi etsimään aina esittämääni ongelmaan a) konkreettisen ratkaisun, b) erittäin ystävällisesti c) ilman jokakertaista laskutusprosessia ja d) viivytyksettä. Näinhän sen pitäisi mennä joka paikassa, eikö pitäisikin?