perjantai 18. kesäkuuta 2010

Out of Office AutoReply

Moi!

Poissa toimistolta ja paikalla jälleen tiistaina 20.7.2010. Kiireellisissä asioissa ota yhteyttä Riikka Sundiin (riikka.sund@lut.fi) tai Pirkko Partaseen (pirkko.partanen@lut.fi).

T: Juhis Saksa


Hello!

I am out of office and I'll be back on Tuesday 20th of July 2010. In urgent matters, please contact Riikka Sund (riikka.sund@lut.fi) or Pirkko Partanen (pirkko.partanen@lut.fi).

Best regards,

Juhis Saksa

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Sommartider

Viimeisen kahden viikon aikana olen ollut enemmän ja vähemmän poissaoleva. Tämä on käytännössä johtunut siitä, että joku perkele on iskostanut takaraivooni lauseen ”työt on saatava tehtyä ennen kesälomia”.

Ollakseni ihan rehellinen, aivan kaiken vapaa-aikani on vienyt mielenkiintoinen YVV-projekti. Käytännössä yliopistoille on laissa osoitettu tutkimuksen ja opetuksen lisäksi myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen tehtävä. Toki tutkimus ja opetus vaikuttavat eniten, mutta lain ja käytännön mukaan yliopistojen asiantuntijoiden (= jokainen, joka saa LUT:sta palkkaa) odotetaan tekevän maailmasta parempaa paikkaa elää ja olla myös muilla keinoin.

Meikä kutsuttiin vuoden 2009 syksyllä Pro Oeconomia –kirjallisuuspalkinnon raatiin lukemaan ja arvioimaan kasa viimeisen kahden vuoden aikana kirjoitettuja businesskirjoja. Kyseessä on siis Suomen liikkeenjohdon kirjallisuuspalkinto. Ei ole ihan työsopimuksen mukaista perustoimintaa, mutta kun isänmaa kutsuu, niin täysillä juostaan.

Hommasta on tehnyt haasteellista se, että käytännössä kirjanippu saapui noin kuusi viikkoa sitten postin roudaamana. Ensimmäinen kaksi viikkoa meni ihmettelyyn ja viimeisen kuukauden aikana olen iltaisin ja viikonloppuisin tsuumannut 43 kirjaa, joista 16 olen lukenut samalla tavalla kuin piru parituhatta vuotta vanhaa kirjaa.

Toivottavasti tästä on firmalle näkyvyyden ja yhden kirjan kirjoittaja/ille rahapalkinnon (parikymmentä kiloeuroa) lisäksi myös itselleni hyötyä. Ajattelin tuossa ottaa oppia muutamasta erinomaisesti kirjoitetusta leadership-kirjasta, sillä ei tässä ihan täydellisiä ainakaan vielä olla.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Menestymisen ja menehtymisen välisestä erosta

Istuskelen tässä lauantai-iltaa kotisohvalla, perhe alkaa olla unilla ja pyöritän blogikollegani Vesa ”Separaattori” Karvosen ihannoimaa R8-sähköistä laskunkäsittelyjärjestelmää. Tuosta R8 mahtavasta suoritusnopeudesta johtuen on ollut useampaan kertaan mahdollisuus katsella ikkunasta ulos ja täytyy ihan rehellisesti todeta, että Lappeenranta on kaunis kaupunki.

Tuli mieleen, että kuinkahan moni Suomessa tietää, että Lappeenranta on kaunis kaupunki? Ulkomailla joku tietää, sillä täällä käy yli 600 000 turistia vuodessa. Varsinkin tämän vuoksi Lappeenrannan ja naapurikaupunkimme rajalle rakennetaan kapasiteetiltaan 8000 matkailijan viihdekylpyläkokonaisuutta.

Keskustasta upea esimerkki on Sataman alue. Sinne on rakentunut kaikessa hiljaisuudessa keskieurooppalaista korkeaa tasoa oleva kävelybulevardi ravintoloineen (omia suosikkejani mm. Kasino, Linnoituksen Krouvi, Wanha Makasiini), terasseineen ja mutkattomine ihmisineen. Eikä hintataso ole hurja - jos vedät Kasiolla lounaan useilla ruokalajeilla alusta loppuun kymmenellä eurolla (kyllä, 10 euroa), niin ei se paljoa ole.

Myös ilta-auringossa Satama on mieleenpainuva kokemus. Jonkin verran on myös kotimaata tullut kierrettyä, ja kyllä tämä on syntyperäisen savolaisenkin näkökulmasta vaan melekoinen paikka.

Kuten olen aiemminkin kommentoinut, Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla on yksi suuri haaste. Nimittäin Lappeenranta. Uusimpien tutkimustulosten mukaan peräti 43 % opiskelemaan aikovista nuorista valitsee opiskelupaikkansa yliopistokaupungin mielikuvan perusteella. Voitte vaan arvata, että keulilla ei olla. Ei lähelläkään. Perversseintä on se, että kun kysytään sitten ison kvanttitutkimuksen kautta kokemuksen perusteella Suomen parasta opiskelukaupunkia, vastaus on: Lappeenranta

Hyvä ystävät. Miten saisimme myös suomalaiset nuoret ja heidän vanhempansa pistäytymään Lappeenrannassa? Ja toteamassa, että tämähän on kaunis ja kaikin tavoin upea kaupunki opiskella. Sekä tehdä työtä, elää, harrasta, perustaa perhe, nauttia eläkkeestä, matkustaa maailmalle ruuhkattomalta kansainväliseltä lentokentältä…

Kiljusen Risto kirjoitti tapansa mukaan erittäin älykkään kolumnin matkailusta ja juuri niistä tärkeitä pienistä kokemuksista (ruoka, juoma, seikkailu ja persoonallinen omistaja), jotka jäävät elämään paljon matkan jälkeen. Lisättynä siihen, että suuri raha ei tee suurta kokemusta.

Meidän maakunnan nostamiseen ei tarvita (enää) satojatuhansia maksavia roudmäppejä ja plätformeja piirtäviä konsulentteja suuruudenhulluine suunnitelmineen. Jospa me lappeenrantalaiset – siis sinä ja minä – hoitaisimme homman itse.

Lappeenrannan menestymisellä ja menehtymisellä on yhden kirjaimen ero. Me voimme hoitaa tuon menestyksen tuomalla tänne pari kauan kadoksissa ollutta ystäväämme viettämään vuorokauden tai kaksi Lappeenrannassa. Tähän ei tarvita julkista tukea – puhelinsoitto ystävälle ja vierasvuoteen puhdistaminen pölystä riittää hyvin.

p.s. Tuli muuten mieleen, että sataman välittömässä läheisyydessä on muuten samanhenkinen ravintola, jonka Kiljunen oli kohdannut matkallaan. Jos sinulle Wolkoff ja Kari Sintonen eivät sano mitään, olet pihalla.