keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Perverssiä, osa I

Se, joka keksi liittää sanan 'loma' sanaan 'isyysloma', oli varmastikin kovemmanluokan perverssi. Mukavaa tämä joka tapauksessa on ollut näin kolmen tunnin kokemuksella.

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Sihteerit takaisin!

Keskiviikkona päätin puolenpäivän jälkeen lähteä laatoittamaan* kotiin. Melkoinen urakka siitä tulikin; vasta nyt lauantaina aamulla alkaa urakka olla ohi. Laatoitushommat ovat siitä mukavia, että lihavan miehen painokin putoaa ilman liikuntaa.

LUT:ssa on varsin hyvin hoidettu etäyhteydet työpaikalle. En nyt tällä tarkoita sitä, että sairaana pitäisi kenenkään töitä tehdä, joskin omaa tilannettani homma helpotti kovasti. Ei tarvinnut jättää rutiinihommia holdiin ja olipa jopa aikaa hieman ajatella toimintatapoja. Erityisesti sellaisia tapoja hoitaa hommia, jotka lisäisivät tutkimukseen käytettävää aikaa.

Itselläni näyttää olevan 23 erilaista työvälinettä omaan työhöni liittyen! Siis mitä perkelettä!!! Tämän lisäksi on toki työkäytössä olevaa FaceBookia ja ties mitä rilluketta. Näistä toki nämä jälkimäiset ovat helppokäyttöisiä.

Niin meillä LUT:ssa kuin muuallakin yhteiskunnassa ns. rutiinihommia on viimeisen kymmenen vuoden aikana automatisoitu. Ongelma vaan on, että hallinnollinen työmäärä on todennäköisesti meillä kaikilla lisääntynyt. Ja kukas ne hallintohommat enenevässä määrin yliopistoissa tekee?

Kovat tutkijat ja kovat tutkimusta tekevät opettajat. Sekä näitä tukevat kovat hallintotyypit - tai nykytermein: tukipalveluasiantuntijat.

On se vaan perverssiä, että joudutaan keräämään koko ajan enemmän tietoa johonkin jotakin kenties suurta ja tuntematonta varten, joka voi joskus jollain tapaa hyötyä joistakin tiedoista ja ehkä kenties jakaa sitä hyötyä meille. Ehkä. Tai sitten ei.

Kun yksi tärkeimmistä porukoista, sihteerikunta, on kohta yhtä harvinainen kuin Saimaannorppa, olemme saaneet avuksi itse käytettäviä järjestelmiä. Tämä muuten ei ole tietohallintoporukoiden aikaansaannosta – en ole kuullut yhdenkään tietohallintokaverini puhuvan monien ja sekavien järjestelmien puolesta. He puhuvat ja tekevät töitä järjestelmien toimivuuden puolesta.

Ja eikä noissa järjestelmissäkään mitään vikaa olisi, jos ne eivät veisi aikaa pois tutkimuksesta. Ja osa järjestelmistä on upeita. En haluaisi luopua verkkopankista. Enkä tilojen varaamisesta Outlookin kautta. Tai sähköpostista, vaikka sitä ihan liikaa tuleekin.

Pitäisiköhän meidän jokaisen edes jonkin verran valtaapitävän kaivaa pää pöntöstä ja alkaa vaan lopettamaan järjestelmiä? Ja siirtyä tukemaan metsäteollisuutta ja palkata pari sihteeriä vaikka käyttämään paria järjestelmää, jota ei tarvitsisi lopettaa. Tai teetättää jostakin järjestelmästä käyttäjäystävällinen.

Ja tähän sopii kuin pää pönttöön the Pekka Seppäsen artikkeli vuodelta 2007. Lukekaa se kieli poskessa.

*p.s. olisin mielelläni ulkoistanut ensimmäisessä kappaleessa olleen kylpyhuoneen laatoittamisen, mutta kukas se meikän puolesta olisi oksentanut.

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Saha-Matti juksaa

Lakkoja ei siis yliopistoille saatu, vaan tieteen puolesta taistellaan jatkossakin ilman keskeytyksiä.

Sopu oli kyllä varsin hyvä juttu, ja tämän edestä neuvottelijat näyttävät kompromisseja puolin sun toisin tehneet. Itse olisin kyllä huumorilla todettuna suonut pienen ”lakkoloman” tiedeyhteisölle, joskin toivottavasti lomapäiviä on vielä muutama käyttämättä. Kelit alkavat olla upeita myös arkisin.

Oma työviikkoni on ollut kaunistelemattomasti sanottuna poikkeuksellisen v-mäinen. Puukkoa on tullut selkään oikein kunnolla. Toki mukaviakin asioita on ollut. Sellaisia, jotka ovat saaneet nauramaan vedet silmissä. Viikon paras oli seuraava.

Ilmeisesti lakko-organisaatioon tai ainakin sen hängöraund-osastoon kuulunut varsin pelimannihenkinen tiedehenkilö tuli tiistaina kahvipöytään juttelemaan mm. siitä, miten LUT työnantajana on muodostanut omia kantojaan neuvotteluun. Totesin suoraan, että kyllä tässä voimat ovat olleet Etelärannassa liikenteessä. Keskustelu sitten jatkui siitä eteenpäin ja tämä kaveri, kuulemma muuten varsin pätevä muusikko, totesi, että heillä olisi lakkoa varten kylttitekstejä valmiina.

Mielestäni paras teksti oli ”Älä usko Juha-Matti Saksaa, Saha-Matti juksaa”.

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Läskin tavoitteista

Universities are full of hope.

Tuo tarkoittaa sitä, että yliopistot pyrkivät tutkimuksellaan ja tutkimukseen perustuvalla opetuksellaan tekemään maailmasta vähän paremman paikan elää. Joskus tuohon paremmuuteen tähdätään muillakin keinoin. Nyt LUT:ssa ollaan jelppaamassa Nepalin opettajankoulutusta.

Läskillä lukutaitoa -kampanjassa joku varsin hyväsydäminen pätäkkää omistava yksityishenkilö on luvannut maksaa jokaisesta suomalaisen laihduttamasta kilosta 15 euroa Nepalin opettajankoulutuksen hyväksi. Lahjoittaja on tarjoutunut maksamaan laihdutetuista läskeistä maksimissaan 10 miljoonaa euroa. Siis 10 miljoonaa euroa omia rahojaan kehiin!!!

Nyt kriittinen kivittäjä voisi todeta, että ”Eihän tuo kai nyt ole LUT:sta lähtenyt ajatus; teidäthän haastettiin kilpailuun.” Heittäisin kuitenkin kahdella tiiliskivellä takaisin. Ensinnäkin, miten maailmasta tulee huonompi paikka, jos Skinnarilanniemessä elopaino hieman putoaa? Ja toiseksi, vähemmän kangasta menisi dresmaneilla meikän pukuun, jos painoni alkaisi vuosikymmenten jälkeen kahdeksikolla?

Taisin muuten juuri asettaa itselleni tavoitteen, heh.

Josta taas tuli mieleen, että on muuten järkevää lausua tavoitteet ääneen. Tehdään parhaamme ja katsotaan, mihin se riittää -lausumat ovat karmeita. Ainakin itselleni, sillä yleensä tuon sanottuani en saa minkäänlaista muutosta käyntiin. Joulukuussa blogissani lupasin muuten seuraavia asioita

1. Hankin harrastuksen viimeistään vuoden 2010 maaliskuussa
2. Alan vähintään kerran viikossa ulkoilla.
3. Aloitan 1.1.2010 nelipäiväisen työviikon. Työpäivien pituutta en lupaa lyhentää.
4. Lupaan syödä ja juoda kahvit ainakin jokusen kerran viikossa töissä. Ja vielä siten, että yritän vaihtaa pöytäseuraa mahdollisimman usein.

Neloskohta on toteutunut hyvin ja toivottavasti kahvipullien aikaansaamasta painonnoususta ja parhaassa tapauksessa tulevasta painon lievästä laskusta nepalilaiset opettajat voivat taputtaa myöhemmin käsiään yhteen tyytyväisenä. Kolmoskohta on pitänyt myös kutinsa, elikkä olen varsin tyytyväinen osa-aikainen työntekijä. Ulkonakin käyty... tosin enemmänkin tai pidempiä aikoja voisi käydä.

Harrastuksen (harrastus = mihin käytän vapaa-aikaani) hankkiminen on ollut kaikista vaikeinta. Meikälle on kyllä tullut mielenkiintoisia ehdotuksia tarkkuusammunnasta yöjuoksuun, joskin tässä kohtaa olen päättänyt olla omapäinen. Arvostamani toimittaja LUT:n viestinnästä totesi meikälle joskus syksyllä 2008, että matkustaminen voisi olla hyvä harrastus, mutta asian tuomista esiin harrastuksena voidaan pitää liian elitistisenä. Koska olen omapäinen duunariperheen kasvatti, niin päätin kuitenkin valita halbamatkustamisen harrastuksekseni. Uusissa paikoissa käynti perheen kanssa on ollut aina kiinnostuksen kohde, niin tästähän voipi tehdä harrastuksen.

Ja jos alle 14 euroon lentää Lappeenrannasta Keski-Eurooppaan, niin kyllä syöminen ja vaikkapa oluenjuonti Lappeenrannassa vasta elitististä on.

p.s. me muuten haastettiin paikallinen Technopolis mukaan tuohon kampanjaan.